XL Art Space

Sep 27

Mi Duncker: Evergreen29.9.–27.10.2012XL Art Space, Vuorikatu 22, HelsinkiAvoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.Tervetuloa avajaisiin perjantaina 28.9. klo 18–21.Musiikista vastaa KOELSE./Welcome to the opening on Friday 28.9. at 18–21.Music provided by KOELSE.EVERGREEN Kalliolla loputtomiin vaeltava hepokatti, tuulen tanssittama suurikokoinen lehti. Oivalluksia, sattumia, luonnon tarjoamia yllätyksiä. Mutta myös turhautuneisuutta, kärsimättömyyttä ja voimattomuutta luonnon pysähtymätöntä ja väistämätöntä kiertokulua kohtaan. Evergreen, ikivihreä, viittaa kasviin joka säilyttää vehreytensä läpi vuoden. Termin käyttö on laajentunut viittaamaan myös jonkin asian säilyvyyteen, sen jatkuvaan ajankohtaisuuteen tai pikemmin ajattomuuteen. Videosarjassa Evergreen Mi Duncker on vanginnut viheriöivän kesän ikuisesti jatkuvaan äärettömään looppiin. Ulkosaaristossa kuvatut videot tarkastelevat luontoa pienten yksityiskohtien kautta. Niiden yksityiskohtien, jotka näyttäytyvät tarkkailijalle vasta silloin kun on aikaa pysähtyä ja odottaa, antaa luonnon esitellä itseään. Kaikki neljä teosta ovat performatiivisia; aina yhden ainoan lehden pakahtuneiden tunteiden purkaukselta muistuttavasta, miltei hysteriaa lähenevästä tanssista, ihmisen jopa liioiteltuihin tekoihin. Paitsi itse aihe, luonto, sarjan teoksia yhdistää samanlainen outo, latautunut ilmapiiri. Aivan kuin päältäpäin idylliseltä ja rauhalliselta vaikuttava paikka kätkisi sisälleen synkän salaisuuden, johon ei ulkopuolinen koskaan kokonaan pääse osalliseksi. Kuten monesti luonnossakin katsojan valtaa odottava, surrealistinen tunnelma; epätodellinen tunne siitä että mitä tahansa voi tapahtua. Tätä tunnetta vahvistaa osaltaan myös teosten musiikki ja siihen kietoutuneet taustaäänet. Evergreen, ajatonta musiikkia. Neljän videon voisi ajatella muodostavan kaksi vastakohtaparia; osittain teokset esittelevät luontoa, joka kuhisee elämää ja joka sinnikkäästi jatkaa kiertokulkuaan omaan tahtiinsa välittämättä siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu tai kuka sitä tarkkailee. Osittain taas teoksissa näkyy ihminen ja hänen ristiriitainen ja monimutkainen suhteensa ympäristöönsä. Uteliaisuus ja kekseliäisyys ovat päällimmäisenä kun rantaan huuhtoutunut ajopuu saa toimia instrumenttina, tunteiden ilmaisun välineenä. Toisaalta luonnon voima ja saaristoelämä voivat johtaa epätoivoisiin tekoihin, kuten auringon ampumiseen. Musiikki: Tuomo Puranen//EVERGREENA bush-cricket wandering endlessly on a cliff, a leaf dancing in the wind. Insights, coincidences, surprises provided by nature. But also frustration, impatience, and powerlessness against the inevitable and unstoppable cycle of nature. Evergreen, refers in botanical terms to a plant that stays green all year round. The use of the term has expanded to be used when a thing is considered timeless. In the video series Evergreen Mi Duncker has captured the verdant summer in an endless loop, going on forever. Filmed in the outer archipelago, the videos show nature through small details. Details, that only reveals themselves to those who have time to stop and wait, and let nature show itself. All four works are performative; from the nearly hysterical dance of a lonely leaf to the almost exaggerated acts by a human being. Except for the subject, the videos also share a similar strange, charged atmosphere. Like the place, seemingly idyllic and peaceful, would hide a dark secret never fully revealed to an outsider. As often in nature, the viewer is faced with an anticipatory, surreal feeling that anything can happen. This emotion is strengthened by the music and background sounds entangled to it. Evergreen, timeless music. The four works seem almost to make a set of contrasting pairs. On the one hand the works show nature, sizzling with life, persistently carrying on in its own pace despite of what happens around or who is watching. On the other hand the works show a human being and her contradictory and complicated relationship to the surrounding nature, resulting in simple joy, as with the playing with driftwood or in even desperate acts, like shooting the sun. Music by Tuomo Puranen.- - -

Mi Duncker: Evergreen

29.9.–27.10.2012

XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki

Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 28.9. klo 18–21.
Musiikista vastaa KOELSE.
/
Welcome to the opening on Friday 28.9. at 18–21.
Music provided by KOELSE.


EVERGREEN
 
Kalliolla loputtomiin vaeltava hepokatti, tuulen tanssittama suurikokoinen lehti. Oivalluksia, sattumia, luonnon tarjoamia yllätyksiä. Mutta myös turhautuneisuutta, kärsimättömyyttä ja voimattomuutta luonnon pysähtymätöntä ja väistämätöntä kiertokulua kohtaan.
 
Evergreen, ikivihreä, viittaa kasviin joka säilyttää vehreytensä läpi vuoden. Termin käyttö on laajentunut viittaamaan myös jonkin asian säilyvyyteen, sen jatkuvaan ajankohtaisuuteen tai pikemmin ajattomuuteen. Videosarjassa Evergreen Mi Duncker on vanginnut viheriöivän kesän ikuisesti jatkuvaan äärettömään looppiin.
 
Ulkosaaristossa kuvatut videot tarkastelevat luontoa pienten yksityiskohtien kautta. Niiden yksityiskohtien, jotka näyttäytyvät tarkkailijalle vasta silloin kun on aikaa pysähtyä ja odottaa, antaa luonnon esitellä itseään. Kaikki neljä teosta ovat performatiivisia; aina yhden ainoan lehden pakahtuneiden tunteiden purkaukselta muistuttavasta, miltei hysteriaa lähenevästä tanssista, ihmisen jopa liioiteltuihin tekoihin.
 
Paitsi itse aihe, luonto, sarjan teoksia yhdistää samanlainen outo, latautunut ilmapiiri. Aivan kuin päältäpäin idylliseltä ja rauhalliselta vaikuttava paikka kätkisi sisälleen synkän salaisuuden, johon ei ulkopuolinen koskaan kokonaan pääse osalliseksi. Kuten monesti luonnossakin katsojan valtaa odottava, surrealistinen tunnelma; epätodellinen tunne siitä että mitä tahansa voi tapahtua. Tätä tunnetta vahvistaa osaltaan myös teosten musiikki ja siihen kietoutuneet taustaäänet. Evergreen, ajatonta musiikkia.
 
Neljän videon voisi ajatella muodostavan kaksi vastakohtaparia; osittain teokset esittelevät luontoa, joka kuhisee elämää ja joka sinnikkäästi jatkaa kiertokulkuaan omaan tahtiinsa välittämättä siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu tai kuka sitä tarkkailee. Osittain taas teoksissa näkyy ihminen ja hänen ristiriitainen ja monimutkainen suhteensa ympäristöönsä. Uteliaisuus ja kekseliäisyys ovat päällimmäisenä kun rantaan huuhtoutunut ajopuu saa toimia instrumenttina, tunteiden ilmaisun välineenä. Toisaalta luonnon voima ja saaristoelämä voivat johtaa epätoivoisiin tekoihin, kuten auringon ampumiseen.
 
Musiikki: Tuomo Puranen

//

EVERGREEN

A bush-cricket wandering endlessly on a cliff, a leaf dancing in the wind. Insights, coincidences, surprises provided by nature. But also frustration, impatience, and powerlessness against the inevitable and unstoppable cycle of nature.
 
Evergreen, refers in botanical terms to a plant that stays green all year round. The use of the term has expanded to be used when a thing is considered timeless. In the video series Evergreen Mi Duncker has captured the verdant summer in an endless loop, going on forever.
 
Filmed in the outer archipelago, the videos show nature through small details. Details, that only reveals themselves to those who have time to stop and wait, and let nature show itself. All four works are performative; from the nearly hysterical dance of a lonely leaf to the almost exaggerated acts by a human being.
 
Except for the subject, the videos also share a similar strange, charged atmosphere. Like the place, seemingly idyllic and peaceful, would hide a dark secret never fully revealed to an outsider. As often in nature, the viewer is faced with an anticipatory, surreal feeling that anything can happen. This emotion is strengthened by the music and background sounds entangled to it. Evergreen, timeless music.
 
The four works seem almost to make a set of contrasting pairs. On the one hand the works show nature, sizzling with life, persistently carrying on in its own pace despite of what happens around or who is watching. On the other hand the works show a human being and her contradictory and complicated relationship to the surrounding nature, resulting in simple joy, as with the playing with driftwood or in even desperate acts, like shooting the sun.
 
Music by Tuomo Puranen.

- - -

Aug 25

Jyrki Nissinen: Järkytys / Shock — 1.–22.9.2012 XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18. Tervetuloa avajaisiin perjantaina 31.8. klo 18–21. Musiikista vastaavat Black Twig (live) ja DJ:t Harvest + Cinderellas on Wheels. / Welcome to the opening on Friday 31.8. at 18–21. Music provided by Black Twig (live) and DJs Harvest + Cinderellas on Wheels. : Järkytys on tunnelmallinen näytepala Vieremältä helsinkiläistyneen sarjakuvataiteilija Jyrki Nissisen sarjakuvien kämäsen karusta, mutta kiehtovasta maailmasta. Nissinen (s. 1982) on kuvataiteilija ja muusikko sekä tuotteliaimpia suomalaisia sarjakuvantekijöitä. Hänen sarjakuvistaan tunnetuimpia ovat antisankari Borgtron sekä Nyt-liitteessäkin ilmestynyt Auttaja Hai. Nissisen sarjakuvat ovat absurdeja trippejä täynnä yllättäviä käänteitä ja mustaa huumoria. Toisaalta hänen sarjakuvansa ovat arkisia kuvauksia, joissa pääosan saavat yhteiskunnan syrjäytyneet ja arjen surrealismi. Nissisen viimeisin teos Viihdealus Dream Zone on rujo kuvaus todellisen extreme reality show:n kulisseista. Järkytys-näyttelyssä XL Art Spacen intiimi tila muuttuu tekijänsä näköiseksi tunkeutuen katsojan turvallisuusalueelle. Tervetuloa viihtymään joutomaalle! Näyttely on osa Helsingin sarjakuvafestivaaleja: http://sarjakuvafestivaalit.fi // Järkytys / Shock is an atmospheric sample of the rough-edged, yet fascinating world of Jyrki Nissinen’s comics. Nissinen (b. 1982) is a visual artist, musician and one of the most productive Finnish comic artists. His most known comics are the antihero Borgtron and Auttaja Hai (“Helper Shark”). Nissinen’s comics are absurd trips full of unexpected twists and black humour. On the other hand his comics are depictions of the everyday, with alienated protagonists and casual surrealism. Nissinen’s latest comic, Viihdealus Dreamzone is a stark portrayal of the scenes behind an extreme reality show. In the Järkytys / Shock exhibition the intimate space of XL comes to resemble the artist, pushing into the viewer’s comfort zone. Welcome to enjoy the wasteland! The exhibition is part of Helsinki Comics Festival: http://sarjakuvafestivaalit.fi - - -

Jyrki Nissinen: Järkytys / Shock — 1.–22.9.2012

XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki

Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 31.8. klo 18–21. Musiikista vastaavat Black Twig (live) ja DJ:t Harvest + Cinderellas on Wheels.

/ Welcome to the opening on Friday 31.8. at 18–21. Music provided by Black Twig (live) and DJs Harvest + Cinderellas on Wheels.

:

Järkytys on tunnelmallinen näytepala Vieremältä helsinkiläistyneen sarjakuvataiteilija Jyrki Nissisen sarjakuvien kämäsen karusta, mutta kiehtovasta maailmasta.

Nissinen (s. 1982) on kuvataiteilija ja muusikko sekä tuotteliaimpia suomalaisia sarjakuvantekijöitä. Hänen sarjakuvistaan tunnetuimpia ovat antisankari Borgtron sekä Nyt-liitteessäkin ilmestynyt Auttaja Hai.

Nissisen sarjakuvat ovat absurdeja trippejä täynnä yllättäviä käänteitä ja mustaa huumoria. Toisaalta hänen sarjakuvansa ovat arkisia kuvauksia, joissa pääosan saavat yhteiskunnan syrjäytyneet ja arjen surrealismi. Nissisen viimeisin teos Viihdealus Dream Zone on rujo kuvaus todellisen extreme reality show:n kulisseista.

Järkytys-näyttelyssä XL Art Spacen intiimi tila muuttuu tekijänsä näköiseksi tunkeutuen katsojan turvallisuusalueelle. Tervetuloa viihtymään joutomaalle!

Näyttely on osa Helsingin sarjakuvafestivaaleja: http://sarjakuvafestivaalit.fi

//

Järkytys / Shock is an atmospheric sample of the rough-edged, yet fascinating world of Jyrki Nissinen’s comics.

Nissinen (b. 1982) is a visual artist, musician and one of the most productive Finnish comic artists. His most known comics are the antihero Borgtron and Auttaja Hai (“Helper Shark”).

Nissinen’s comics are absurd trips full of unexpected twists and black humour. On the other hand his comics are depictions of the everyday, with alienated protagonists and casual surrealism. Nissinen’s latest comic, Viihdealus Dreamzone is a stark portrayal of the scenes behind an extreme reality show.

In the Järkytys / Shock exhibition the intimate space of XL comes to resemble the artist, pushing into the viewer’s comfort zone. Welcome to enjoy the wasteland!

The exhibition is part of Helsinki Comics Festival: http://sarjakuvafestivaalit.fi

- - -

Aug 20

GAZE: ASGER CARLSEN, TRAVESS SMALLEY + SHOTGUN CLUB LIVE 23.8.2012, 17:00–22:00 XL Art Space & Indian Summer, Vuorikatu 22, Helsinki Viime vuoden Taiteiden yössä suurta suosiota saavuttanut, yhden illan mittainen GAZE-näyttelykonsepti toteutuu XL Art Spacessa myös tulevassa Taiteiden yössä 2012! Tällä kertaa esillä on kahden Yhdysvalloissa työskentelevän taiteilijan, Asger Carlsenin ja Travess Smalleyn, teoksia. Teosten abstrakteissa, mutta osin tunnistettavissa muodostelmissa on jotain häijyä ja samanaikaisesti herkullista. Muodonmuutokset ja vinoumat yhdistävät taidetilan seinille heijastettavia teoksia. Indian Summerin puolella esiintyy kovassa nosteessa oleva, vastustamatonta iskelmää veivaava Shotgun Club. Showtime 17:00, älä missaa! GAZE on yhden illan kestoisten näyttelyiden sarja, joka paneutuu katsomisen tematiikkaan. Näyttelysarjaa kuratoi Ilari Laamanen. // After last year’s success, the one-night-only exhibition concept GAZE returns for the forthcoming Night of the Arts 2012 in Helsinki! In this edition GAZE presents works from two artists currently based in the United States, Asger Carlsen and Travess Smalley. Partly abstract, partly recognizable, their images come across both delicious and nasty. Transformations and biases form the red line between the works which will be projected onto the walls of the art space. In addition to the exhibition, the hyped schlager wonder Shotgun Club will perform in the same premises, on Indian Summer store’s side. Showtime 17:00 – not to be missed! GAZE is a series of one-night-only exhibitions focusing on thematics of watching. Curated by Ilari Laamanen. - - -

GAZE: ASGER CARLSEN, TRAVESS SMALLEY + SHOTGUN CLUB LIVE

23.8.2012, 17:00–22:00

XL Art Space & Indian Summer, Vuorikatu 22, Helsinki

Viime vuoden Taiteiden yössä suurta suosiota saavuttanut, yhden illan mittainen GAZE-näyttelykonsepti toteutuu XL Art Spacessa myös tulevassa Taiteiden yössä 2012!

Tällä kertaa esillä on kahden Yhdysvalloissa työskentelevän taiteilijan, Asger Carlsenin ja Travess Smalleyn, teoksia. Teosten abstrakteissa, mutta osin tunnistettavissa muodostelmissa on jotain häijyä ja samanaikaisesti herkullista. Muodonmuutokset ja vinoumat yhdistävät taidetilan seinille heijastettavia teoksia.

Indian Summerin puolella esiintyy kovassa nosteessa oleva, vastustamatonta iskelmää veivaava Shotgun Club. Showtime 17:00, älä missaa!

GAZE on yhden illan kestoisten näyttelyiden sarja, joka paneutuu katsomisen tematiikkaan. Näyttelysarjaa kuratoi Ilari Laamanen.

//

After last year’s success, the one-night-only exhibition concept GAZE returns for the forthcoming Night of the Arts 2012 in Helsinki!

In this edition GAZE presents works from two artists currently based in the United States, Asger Carlsen and Travess Smalley. Partly abstract, partly recognizable, their images come across both delicious and nasty. Transformations and biases form the red line between the works which will be projected onto the walls of the art space.

In addition to the exhibition, the hyped schlager wonder Shotgun Club will perform in the same premises, on Indian Summer store’s side. Showtime 17:00 – not to be missed!

GAZE is a series of one-night-only exhibitions focusing on thematics of watching. Curated by Ilari Laamanen.

- - -

Aug 15

Henna Jula, Jani Purhonen & Pauli Tapola Laajennettu työhuone / Extended Studio  ––  14.7.–18.8.2012 XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki. Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18. : Laajennettu työhuone  Laajennettu työhuone -näyttely avaa niitä moninaisia prosesseja, joita taiteilija työssään hyödyntää. Mitä kaikkea vaaditaankaan ennen kuin taideteos on valmis esitettäväksi yleisön edessä? Valmiin teoksen eteen tehty ajatustyö ja siihen johtaneet prosessit ovat usein merkittävä osa teosta, mutta monesti katsojan tavoittamattomissa.  Prosessifilosofian mukaan kaikkein tärkeintä ja arvokkainta ei ole joksikin tuleminen vaan tulemiseen tähtäävät tapahtumaketjut. Matka on tärkeämpi kuin itse päämäärä. Tässä näyttelyssä lähtökohtana on ollut ajatus residenssityöstä – prosessista, joka lähtee siitä, kun taiteilija vetäytyy omasta arjestaan muualle, uuteen tai toisenlaiseen ympäristöön työskentelemään. Kuvataideakatemian opiskelijat Henna Jula, Jani Purhonen ja Pauli Tapola ovat näyttelyä varten työskennelleet yhdessä Kuvataideakatemian Utön residenssissä. Vaikka paikka ja siellä vietetty aika olivat kaikille samoja, käynnistyi jokaisen tekeminen eri lähtökohdista ja toteutus tapahtui ja tapahtuu eri tekniikoilla. Samalla kolme eri prosessia yhdistyy näyttelyn muodossa, joka itsessäänkin on prosessi. Residenssissä käynnistynyt liikkeelle lähtö ei lopu näyttelyyn, vaan jatkuu koko näyttelyn ajan muuttaen tarvittaessa sen ulkomuotoa. Taiteilijat sovittavat Utössä aloitetut työskentelytavat kaupunkiympäristöön ja työn jatkuessa he muokkaavat näyttelyä heijastamaan sen kehityskulkua. Laajennettu työhuone -näyttely yhdistää näin Suomen kesän kaksi ääripäätä; kaukaisen, hiljaisen ja yksinäisen saaristoelämän sekä pääkaupungin urbaanin sykkeen kaikkine tapahtumineen. Näyttelyn on kuratoinut Christine Langinauer. Henna Jula (s. 1990) aloitti taideopintonsa Oriveden opistossa vuonna 2010. Tällä hetkellä Jula opiskelee kolmatta vuotta Kuvataideakatemiassa maalauksen osastolla. Vuonna 2012 hän voitti teoksellaan Organic relationship Nuoren kuvataiteen kilpailun - Art of Baswaren. Viime aikoina hän on käsitellyt maalauksissaan luontoa, luonnollisuutta ja maisemaa. Useimmiten teemojen työstäminen alkaa luonnossa maiseman havainnoimisella. Teoksen lähtökohtana saattaa olla vaikkapa tilanne tai paikka, kuten Utö. Teemojen lisäksi Julalle on tärkeää itse tekoprosessi, maalaaminen, joka vie alkuperäisiä ajatuksia eteenpäin – aiheet kehittyvät myös maalatessa. Näyttelyssä esillä oleva teos Maisema (2012) on eräänlaineen kollaasi tai vaikutelma Utöstä. Lähtökohtana on toiminut akvarellit, joita Jula Utön residenssin aikana maalasi ympäröivästä luonnosta ja maisemista. Maisema on keskeneräinen teos, aivan kuten luontokin, joka ei ole koskaan valmis vaan jatkuvassa prosessissa. Jani Purhonen (s. 1982) on viidennen vuoden opiskelija Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden osastolla. Työskentelyssään hän käsittelee ihmisen kohtaloa nykymaailman informaatiotulvassa erilaisten materiaalikokeilujen avulla, joiden kautta herkkyydet ja heikkoudet tulevat ilmi. Tänä kesänä Purhosen teoksia voi nähdä myös ryhmänäyttelyissä Palaksen taidepolulla Hyvinkäällä ja Turun Koroistenniemellä. Lisätietoja Purhosen töitä löytyy täältä: http://db.tt/EvW2YWb Print lab -teos (2012) koostuu kolmelle mikrofilmille jaetun punaisen, vihreän ja sinisen värikanavan avulla valoitetusta harmaasävykuvasta, jota sävyttää värilliset kalvot. Filmit kalvoineen on asetettu kolmeen diaprojektoriin, jotka heijastavat kuvan takaisin yhteen pisteeseen. Mikrofilmi on hienorakeista hopeafilmiä, jonka käyttö on yleistä pitkäaikaisessa arkistoinnissa vaihtoehtona paperille tai digitaalisille medioille ja jonka historia kulkee rinnakkain tavallisen valokuvan kehityksen kanssa. Sen varsinainen kulta-aika sijoittuu 1920-luvulle, jolloin se otettiin päivittäiseen käyttöön mm. uutistenlukulaitteissa. Teoksessaan Purhonen yhdistää tämän utopistisen tallennusformaatin tämän päivän informaatioviidakkoon henkilökohtaisen maiseman kautta. Pauli Tapola (s. 1982) opiskelee kolmatta vuotta Kuvataideakatemian maalauksen osastolla. Taiteilijana hän näkee itsensä flanöörinä ja vakavana leikkijänä. Kiinnostuksen kohteina on maailman lisäksi todellisuus ja asioiden yhteydet. Taiteilijana hän työskentelyllään osallistuu maailman tapahtumiseen. Tapolan leikin keskiössä on usein identiteettejä kehystävät teknologiat, käytännöt ja välineet. Leikin kaksoismerkitys yhtäältä todellisuuden mekanismien simulaationa ja toisaalta itseensä viittaavana ja itsetarkoituksellisena läsnäolona ja siitä kumpuvan konkreettisen merkitysten ilona ja intona toimii hänelle jatkumona, jolla vertikaalinen benjihyppy, eli luominen tapahtuu. Videoteoksessaan Simppeli (2012) Tapola tarkastelee identiteetin ja totaliteetin, eron ja ykseyden välistä jännitettä saippuakuplien pintajännityksen luomassa hetkessä. Saippua toimii konkreettisena välittäjänä, joka tuottaa kuplille identiteetin ja erillisyyden (käytännöllisen illuusion) kokonaisuudesta. Tässä tanssissa on olemassaolon haurauden synnyttämää kauneutta, kaikille tuttua pyöreätä magiikkaa. // Extended Studio The exhibition Extended Studio opens up processes that artists employ in their work. What happens and what is needed before the work is ready to be shown to an audience? The brainstorming and the processes leading up to a finished work are often an important part of the work, but the viewer has seldom access to them. According to process philosophy being is thought of as becoming. The journey itself is more important than the destination. The starting point for Extended Studio has been the idea of residency work. The process, that starts when the artist leaves his or her daily life and environment to work in a new or completely different one. Three students of the Finnish Academy of Fine Arts, Henna Jula, Jani Purhonen and Pauli Tapola have worked together at the Academy’s residency on the island of Utö, the most southern island of Finland. Even if the artists shared the same working conditions they all formed their work on entirely different bases and implemented different techniques. The exhibition, a process in itself, combines these three diverse lines of work. What was started during the residency does not end with the exhibition taking place. Instead the process continues and in doing so it also changes the appearance of the exhibition when needed. Processes that started in Utö are being transferred by the artists to an urban milieu as the exhibition goes on. If necessary, the artists change the exhibition to reflect the progress. In this way the Extended Studio exhibition combines the two extremes of Finnish summer; the remote, quiet and lonely life in the archipelago and the urban beat of Helsinki and all its happenings. The exhibition has been curated by Christine Langinauer. Henna Jula (b. 1990) started her art studies at Oriveden opisto in 2010. At the moment she is a third-year student at the Painting Department at the Finnish Academy of Fine Arts. In the spring of 2012 she won the Art of Basware art competition for young artists. Recently she has dealt with themes such as nature, natural and landscapes. Generally her work begins with observations of the surrounding nature. The starting point can be a situation or a place, like the Utö residency. In addition to the perceived subject itself the process of painting, serves as an important driving force that in developing the motif. The work Maisema (Landscape, 2012) on display in the exhibition is a sort of collage or impression of Utö. During the residency Jula made aquarelle paintings based on her perceptions of the surroundings. These have formed the starting point for Maisema. The painting is unfinished, like nature itself, which is in a constant progress and never complete. Jani Purhonen (b. 1982) studies at the Finnish Academy of Fine Arts’ Department of Time and Space for the fifth year. In his work he concentrates on the destiny of man in the information flood of today’s world. Purhonen experiments with different kinds of techniques to reveal vulnerability and weakness. This summer his work can also be seen in group exhibitions in Hyvinkää and Turku. Print lab (2012) consists of a red, green and blue color channel divided into three microfilms exposed to a grey shaded picture, toned by colored film. The film is placed onto three slide projectors, which reflect the pictures back to one certain point. Microfilm is a medium commonly used in long-term archiving and preservation as an alternative to paper or digital media. The history of the microfilm goes side by side with the development of photography. In Print lab Purhonen combines this rather utopist format with the information jungle of today through a personal landscape. Pauli Tapola (b. 1982) is a third year student at the Painting department of the Finnish Academy of Fine Arts. As an artist he sees himself as a flaneur and player with a serious mind. His interest lies in in the world, its reality and the way things are connected. Through his work he takes part in the course of events in the world. At the core of Tapola’s play are often identities and the technologies, conventions and means surrounding them.  In his video work Simppeli (Simple, 2012) Tapola reflects on identity and totality, distinction and unity through the passing moments on the surface tension of the soap bubbles. The soap works as a concrete mediator that generates identity for the bubbles and separates them from the whole. In this dance there is a beauty arisen from the fragility of existence. - - -

Henna Jula, Jani Purhonen & Pauli Tapola

Laajennettu työhuone / Extended Studio  ––  14.7.–18.8.2012

XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki.

Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.

:

Laajennettu työhuone 

Laajennettu työhuone -näyttely avaa niitä moninaisia prosesseja, joita taiteilija työssään hyödyntää. Mitä kaikkea vaaditaankaan ennen kuin taideteos on valmis esitettäväksi yleisön edessä? Valmiin teoksen eteen tehty ajatustyö ja siihen johtaneet prosessit ovat usein merkittävä osa teosta, mutta monesti katsojan tavoittamattomissa. 

Prosessifilosofian mukaan kaikkein tärkeintä ja arvokkainta ei ole joksikin tuleminen vaan tulemiseen tähtäävät tapahtumaketjut. Matka on tärkeämpi kuin itse päämäärä.

Tässä näyttelyssä lähtökohtana on ollut ajatus residenssityöstä – prosessista, joka lähtee siitä, kun taiteilija vetäytyy omasta arjestaan muualle, uuteen tai toisenlaiseen ympäristöön työskentelemään. Kuvataideakatemian opiskelijat Henna Jula, Jani Purhonen ja Pauli Tapola ovat näyttelyä varten työskennelleet yhdessä Kuvataideakatemian Utön residenssissä. Vaikka paikka ja siellä vietetty aika olivat kaikille samoja, käynnistyi jokaisen tekeminen eri lähtökohdista ja toteutus tapahtui ja tapahtuu eri tekniikoilla. Samalla kolme eri prosessia yhdistyy näyttelyn muodossa, joka itsessäänkin on prosessi.

Residenssissä käynnistynyt liikkeelle lähtö ei lopu näyttelyyn, vaan jatkuu koko näyttelyn ajan muuttaen tarvittaessa sen ulkomuotoa. Taiteilijat sovittavat Utössä aloitetut työskentelytavat kaupunkiympäristöön ja työn jatkuessa he muokkaavat näyttelyä heijastamaan sen kehityskulkua.

Laajennettu työhuone -näyttely yhdistää näin Suomen kesän kaksi ääripäätä; kaukaisen, hiljaisen ja yksinäisen saaristoelämän sekä pääkaupungin urbaanin sykkeen kaikkine tapahtumineen.

Näyttelyn on kuratoinut Christine Langinauer.

Henna Jula (s. 1990) aloitti taideopintonsa Oriveden opistossa vuonna 2010. Tällä hetkellä Jula opiskelee kolmatta vuotta Kuvataideakatemiassa maalauksen osastolla. Vuonna 2012 hän voitti teoksellaan Organic relationship Nuoren kuvataiteen kilpailun - Art of Baswaren. Viime aikoina hän on käsitellyt maalauksissaan luontoa, luonnollisuutta ja maisemaa. Useimmiten teemojen työstäminen alkaa luonnossa maiseman havainnoimisella. Teoksen lähtökohtana saattaa olla vaikkapa tilanne tai paikka, kuten Utö. Teemojen lisäksi Julalle on tärkeää itse tekoprosessi, maalaaminen, joka vie alkuperäisiä ajatuksia eteenpäin – aiheet kehittyvät myös maalatessa.

Näyttelyssä esillä oleva teos Maisema (2012) on eräänlaineen kollaasi tai vaikutelma Utöstä. Lähtökohtana on toiminut akvarellit, joita Jula Utön residenssin aikana maalasi ympäröivästä luonnosta ja maisemista. Maisema on keskeneräinen teos, aivan kuten luontokin, joka ei ole koskaan valmis vaan jatkuvassa prosessissa.

Jani Purhonen (s. 1982) on viidennen vuoden opiskelija Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden osastolla. Työskentelyssään hän käsittelee ihmisen kohtaloa nykymaailman informaatiotulvassa erilaisten materiaalikokeilujen avulla, joiden kautta herkkyydet ja heikkoudet tulevat ilmi. Tänä kesänä Purhosen teoksia voi nähdä myös ryhmänäyttelyissä Palaksen taidepolulla Hyvinkäällä ja Turun Koroistenniemellä. Lisätietoja Purhosen töitä löytyy täältä: http://db.tt/EvW2YWb

Print lab -teos (2012) koostuu kolmelle mikrofilmille jaetun punaisen, vihreän ja sinisen värikanavan avulla valoitetusta harmaasävykuvasta, jota sävyttää värilliset kalvot. Filmit kalvoineen on asetettu kolmeen diaprojektoriin, jotka heijastavat kuvan takaisin yhteen pisteeseen. Mikrofilmi on hienorakeista hopeafilmiä, jonka käyttö on yleistä pitkäaikaisessa arkistoinnissa vaihtoehtona paperille tai digitaalisille medioille ja jonka historia kulkee rinnakkain tavallisen valokuvan kehityksen kanssa. Sen varsinainen kulta-aika sijoittuu 1920-luvulle, jolloin se otettiin päivittäiseen käyttöön mm. uutistenlukulaitteissa. Teoksessaan Purhonen yhdistää tämän utopistisen tallennusformaatin tämän päivän informaatioviidakkoon henkilökohtaisen maiseman kautta.

Pauli Tapola (s. 1982) opiskelee kolmatta vuotta Kuvataideakatemian maalauksen osastolla. Taiteilijana hän näkee itsensä flanöörinä ja vakavana leikkijänä. Kiinnostuksen
kohteina on maailman lisäksi todellisuus ja asioiden yhteydet. Taiteilijana hän työskentelyllään osallistuu maailman tapahtumiseen. Tapolan leikin keskiössä on usein identiteettejä kehystävät teknologiat, käytännöt ja välineet. Leikin kaksoismerkitys yhtäältä todellisuuden mekanismien simulaationa ja toisaalta itseensä viittaavana ja itsetarkoituksellisena läsnäolona ja siitä kumpuvan konkreettisen merkitysten ilona ja intona toimii hänelle jatkumona, jolla vertikaalinen benjihyppy, eli luominen tapahtuu.

Videoteoksessaan Simppeli (2012) Tapola tarkastelee identiteetin ja totaliteetin, eron ja ykseyden välistä jännitettä saippuakuplien pintajännityksen luomassa hetkessä. Saippua toimii konkreettisena välittäjänä, joka tuottaa kuplille identiteetin ja erillisyyden (käytännöllisen illuusion) kokonaisuudesta. Tässä tanssissa on olemassaolon haurauden synnyttämää kauneutta, kaikille tuttua pyöreätä magiikkaa.

//

Extended Studio

The exhibition Extended Studio opens up processes that artists employ in their work. What happens and what is needed before the work is ready to be shown to an audience? The brainstorming and the processes leading up to a finished work are often an important part of the work, but the viewer has seldom access to them.

According to process philosophy being is thought of as becoming. The journey itself is more important than the destination.

The starting point for Extended Studio has been the idea of residency work. The process, that starts when the artist leaves his or her daily life and environment to work in a new or completely different one. Three students of the Finnish Academy of Fine Arts, Henna Jula, Jani Purhonen and Pauli Tapola have worked together at the Academy’s residency on the island of Utö, the most southern island of Finland. Even if the artists shared the same working conditions they all formed their work on entirely different bases and implemented different techniques. The exhibition, a process in itself, combines these three diverse lines of work.

What was started during the residency does not end with the exhibition taking place. Instead the process continues and in doing so it also changes the appearance of the exhibition when needed. Processes that started in Utö are being transferred by the artists to an urban milieu as the exhibition goes on. If necessary, the artists change the exhibition to reflect the progress.

In this way the Extended Studio exhibition combines the two extremes of Finnish summer; the remote, quiet and lonely life in the archipelago and the urban beat of Helsinki and all its happenings.

The exhibition has been curated by Christine Langinauer.

Henna Jula (b. 1990) started her art studies at Oriveden opisto in 2010. At the moment she is a third-year student at the Painting Department at the Finnish Academy of Fine Arts. In the spring of 2012 she won the Art of Basware art competition for young artists. Recently she has dealt with themes such as nature, natural and landscapes. Generally her work begins with observations of the surrounding nature. The starting point can be a situation or a place, like the Utö residency. In addition to the perceived subject itself the process of painting, serves as an important driving force that in developing the motif.

The work Maisema (Landscape, 2012) on display in the exhibition is a sort of collage or impression of Utö. During the residency Jula made aquarelle paintings based on her perceptions of the surroundings. These have formed the starting point for Maisema. The painting is unfinished, like nature itself, which is in a constant progress and never complete.

Jani Purhonen (b. 1982) studies at the Finnish Academy of Fine Arts’ Department of Time and Space for the fifth year. In his work he concentrates on the destiny of man in the information flood of today’s world. Purhonen experiments with different kinds of techniques to reveal vulnerability and weakness. This summer his work can also be seen in group exhibitions in Hyvinkää and Turku.

Print lab (2012) consists of a red, green and blue color channel divided into three microfilms exposed to a grey shaded picture, toned by colored film. The film is placed onto three slide projectors, which reflect the pictures back to one certain point. Microfilm is a medium commonly used in long-term archiving and preservation as an alternative to paper or digital media. The history of the microfilm goes side by side with the development of photography. In Print lab Purhonen combines this rather utopist format with the information jungle of today through a personal landscape.

Pauli Tapola (b. 1982) is a third year student at the Painting department of the Finnish Academy of Fine Arts. As an artist he sees himself as a flaneur and player with a serious mind. His interest lies in in the world, its reality and the way things are connected. Through his work he takes part in the course of events in the world. At the core of Tapola’s play are often identities and the technologies, conventions and means surrounding them. 

In his video work Simppeli (Simple, 2012) Tapola reflects on identity and totality, distinction and unity through the passing moments on the surface tension of the soap bubbles. The soap works as a concrete mediator that generates identity for the bubbles and separates them from the whole. In this dance there is a beauty arisen from the fragility of existence.

- - -

Jul 17

RAINBEARCULT (live performance)Torstaina/On Thursday 19.7.2012, 18:00–19:00 (showtime 18:15).XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki.a cappella / drone / musique concrèteLAMENTATION/CELEBRATIONSongs of John Berry, Nick Stevens ~Including work by Arthur Lee, Leonard Cohen, Nina Simone & Susan Osborn.Vapaa pääsy, tervetuloa! / Free entry, welcome!http://rainbearcollective.tumblr.com/- - -

RAINBEARCULT (live performance)

Torstaina/On Thursday 19.7.2012, 18:00–19:00 (showtime 18:15).

XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki.

a cappella / drone / musique concrète

LAMENTATION/CELEBRATION

Songs of John Berry, Nick Stevens ~

Including work by Arthur Lee, Leonard Cohen, Nina Simone & Susan Osborn.


Vapaa pääsy, tervetuloa! / Free entry, welcome!


http://rainbearcollective.tumblr.com/

- - -

Jul 08

Henna Jula, Jani Purhonen & Pauli Tapola Laajennettu työhuone / Extended Studio  ––  14.7.–18.8.2012 XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki. Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. (Heinäkuussa maanantait suljettu.) / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18. (In July, Mondays closed.) Tervetuloa avajaisiin perjantaina 13.7. klo 18–21. / Welcome to the opening on Friday 13.7. at 18–21. = www.facebook.com/events/164264493707808/ + Jatkot Shanghai Cowboyssa (Unioninkatu 18), erikoistarjousten (salasana: XL) ja hyvän musiikin kera. / Afterparty at Shanghai Cowboy (Unioninkatu 18), w/ special offers (password: XL) and good music. = www.facebook.com/events/341202255958793/ : Laajennettu työhuone  Laajennettu työhuone -näyttely avaa niitä moninaisia prosesseja, joita taiteilija työssään hyödyntää. Mitä kaikkea vaaditaankaan ennen kuin taideteos on valmis esitettäväksi yleisön edessä? Valmiin teoksen eteen tehty ajatustyö ja siihen johtaneet prosessit ovat usein merkittävä osa teosta, mutta monesti katsojan tavoittamattomissa.  Prosessifilosofian mukaan kaikkein tärkeintä ja arvokkainta ei ole joksikin tuleminen vaan tulemiseen tähtäävät tapahtumaketjut. Matka on tärkeämpi kuin itse päämäärä. Tässä näyttelyssä lähtökohtana on ollut ajatus residenssityöstä – prosessista, joka lähtee siitä, kun taiteilija vetäytyy omasta arjestaan muualle, uuteen tai toisenlaiseen ympäristöön työskentelemään. Kuvataideakatemian opiskelijat Henna Jula, Jani Purhonen ja Pauli Tapola ovat näyttelyä varten työskennelleet yhdessä Kuvataideakatemian Utön residenssissä. Vaikka paikka ja siellä vietetty aika olivat kaikille samoja, käynnistyi jokaisen tekeminen eri lähtökohdista ja toteutus tapahtui ja tapahtuu eri tekniikoilla. Samalla kolme eri prosessia yhdistyy näyttelyn muodossa, joka itsessäänkin on prosessi. Residenssissä käynnistynyt liikkeelle lähtö ei lopu näyttelyyn, vaan jatkuu koko näyttelyn ajan muuttaen tarvittaessa sen ulkomuotoa. Taiteilijat sovittavat Utössä aloitetut työskentelytavat kaupunkiympäristöön ja työn jatkuessa he muokkaavat näyttelyä heijastamaan sen kehityskulkua. Laajennettu työhuone -näyttely yhdistää näin Suomen kesän kaksi ääripäätä; kaukaisen, hiljaisen ja yksinäisen saaristoelämän sekä pääkaupungin urbaanin sykkeen kaikkine tapahtumineen. Näyttelyn on kuratoinut Christine Langinauer. // Extended Studio The exhibition Extended Studio opens up processes that artists employ in their work. What happens and what is needed before the work is ready to be shown to an audience? The brainstorming and the processes leading up to a finished work are often an important part of the work, but the viewer has seldom access to them. According to process philosophy being is thought of as becoming. The journey itself is more important than the destination. The starting point for Extended Studio has been the idea of residency work. The process, that starts when the artist leaves his or her daily life and environment to work in a new or completely different one. Three students of the Finnish Academy of Fine Arts, Henna Jula, Jani Purhonen and Pauli Tapola have worked together at the Academy’s residency on the island of Utö, the most southern island of Finland. Even if the artists shared the same working conditions they all formed their work on entirely different bases and implemented different techniques. The exhibition, a process in itself, combines these three diverse lines of work. What was started during the residency does not end with the exhibition taking place. Instead the process continues and in doing so it also changes the appearance of the exhibition when needed. Processes that started in Utö are being transferred by the artists to an urban milieu as the exhibition goes on. If necessary, the artists change the exhibition to reflect the progress. In this way the Extended Studio exhibition combines the two extremes of Finnish summer; the remote, quiet and lonely life in the archipelago and the urban beat of Helsinki and all its happenings. The exhibition has been curated by Christine Langinauer. - - -

Henna Jula, Jani Purhonen & Pauli Tapola

Laajennettu työhuone / Extended Studio  ––  14.7.–18.8.2012

XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki.

Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. (Heinäkuussa maanantait suljettu.) / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18. (In July, Mondays closed.)

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 13.7. klo 18–21. / Welcome to the opening on Friday 13.7. at 18–21. = www.facebook.com/events/164264493707808/

+ Jatkot Shanghai Cowboyssa (Unioninkatu 18), erikoistarjousten (salasana: XL) ja hyvän musiikin kera. / Afterparty at Shanghai Cowboy (Unioninkatu 18), w/ special offers (password: XL) and good music. = www.facebook.com/events/341202255958793/

:

Laajennettu työhuone 

Laajennettu työhuone -näyttely avaa niitä moninaisia prosesseja, joita taiteilija työssään hyödyntää. Mitä kaikkea vaaditaankaan ennen kuin taideteos on valmis esitettäväksi yleisön edessä? Valmiin teoksen eteen tehty ajatustyö ja siihen johtaneet prosessit ovat usein merkittävä osa teosta, mutta monesti katsojan tavoittamattomissa. 

Prosessifilosofian mukaan kaikkein tärkeintä ja arvokkainta ei ole joksikin tuleminen vaan tulemiseen tähtäävät tapahtumaketjut. Matka on tärkeämpi kuin itse päämäärä.

Tässä näyttelyssä lähtökohtana on ollut ajatus residenssityöstä – prosessista, joka lähtee siitä, kun taiteilija vetäytyy omasta arjestaan muualle, uuteen tai toisenlaiseen ympäristöön työskentelemään. Kuvataideakatemian opiskelijat Henna Jula, Jani Purhonen ja Pauli Tapola ovat näyttelyä varten työskennelleet yhdessä Kuvataideakatemian Utön residenssissä. Vaikka paikka ja siellä vietetty aika olivat kaikille samoja, käynnistyi jokaisen tekeminen eri lähtökohdista ja toteutus tapahtui ja tapahtuu eri tekniikoilla. Samalla kolme eri prosessia yhdistyy näyttelyn muodossa, joka itsessäänkin on prosessi.

Residenssissä käynnistynyt liikkeelle lähtö ei lopu näyttelyyn, vaan jatkuu koko näyttelyn ajan muuttaen tarvittaessa sen ulkomuotoa. Taiteilijat sovittavat Utössä aloitetut työskentelytavat kaupunkiympäristöön ja työn jatkuessa he muokkaavat näyttelyä heijastamaan sen kehityskulkua.

Laajennettu työhuone -näyttely yhdistää näin Suomen kesän kaksi ääripäätä; kaukaisen, hiljaisen ja yksinäisen saaristoelämän sekä pääkaupungin urbaanin sykkeen kaikkine tapahtumineen.

Näyttelyn on kuratoinut Christine Langinauer.

//

Extended Studio

The exhibition Extended Studio opens up processes that artists employ in their work. What happens and what is needed before the work is ready to be shown to an audience? The brainstorming and the processes leading up to a finished work are often an important part of the work, but the viewer has seldom access to them.

According to process philosophy being is thought of as becoming. The journey itself is more important than the destination.

The starting point for Extended Studio has been the idea of residency work. The process, that starts when the artist leaves his or her daily life and environment to work in a new or completely different one. Three students of the Finnish Academy of Fine Arts, Henna Jula, Jani Purhonen and Pauli Tapola have worked together at the Academy’s residency on the island of Utö, the most southern island of Finland. Even if the artists shared the same working conditions they all formed their work on entirely different bases and implemented different techniques. The exhibition, a process in itself, combines these three diverse lines of work.

What was started during the residency does not end with the exhibition taking place. Instead the process continues and in doing so it also changes the appearance of the exhibition when needed. Processes that started in Utö are being transferred by the artists to an urban milieu as the exhibition goes on. If necessary, the artists change the exhibition to reflect the progress.

In this way the Extended Studio exhibition combines the two extremes of Finnish summer; the remote, quiet and lonely life in the archipelago and the urban beat of Helsinki and all its happenings.

The exhibition has been curated by Christine Langinauer.

- - -

Jun 24

Intentional Community: Video Art from Finland and the UKOn Thursday/Torstaina 28.6. 2012, 19–21h.XL Art Space (Vuorikatu 22, Helsinki)Screening event and discussion Beatrice Gibson & Alex Waterman / Antti Laitinen / Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen / Pilvi Takala / Deniz Uster / Mark Wayman / Zoe Walker & Neil BromwichCurated by Ali MacGilpAt the end of her curatorial residency at HIAP, Ali MacGilp presents a screening event and discussion of works by artists from Finland and the UK who address the subject of intentional communities from a variety of perspectives, from the humorous to the poetic. Often using processes of collaboration and research, these artists offer their reflections on how human beings try to live together successfully, whether through creating a utopian community with strict rules and admission policies or choosing a life of solitude. * Free entry, welcome. / Vapaa pääsy, tervetuloa. * [scroll down for longer text]Screening Programme-Introduction/Esittely-Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen,The Making of Utopia (2006) excerptPilvi Takala, Players (2010) Antti Laitinen, Voyage (2008) Zoe Walker & Neil Bromwich, Celestial Radio (2004) -Break/Tauko-Beatrice Gibson & Alex Waterman, A Necessary Music (2009) excerptMark Wayman, The Peckham Experiment (2009) performance documentation Deniz Uster, 69 (2012) excerpt-Discussion/Keskustelu- - - -‘Nearly all creators of Utopia have resembled the man who has toothache, and therefore thinks happiness consists in not having toothache.’ [George Orwell, Why Socialists Don’t Believe in Fun, 1943]The theme of this screening event ‘intentional community’ emerged from a conversation I had with Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kalleinen during a studio visit as part of my research during my curatorial residency at HIAP. It unites moving image works I have encountered during my time in Helsinki with videos I have brought with me from the UK and would like to present here. The communities presented in the works here were brought into existence through intention rather than chance or inheritance. The subjects these artists explore include self-confessed ‘ageing hippies’, modernist housing projects, philosophical theories and islands communities. The word Utopia, coined by Thomas More in his book of that name in 1516, means ‘no place’. By definition, Utopia cannot exist, it can only be striven towards; it is defined by its failure. Our history is strewn with attempts to create Utopia and the resulting conflicts. The circumstances which gave rise to the alternative communities of the 1970s – financial crisis, prolonged war and fears over oil shortages – are with us once again. The fall of the Soviet bloc seemed to spell the end of the Utopian dream but today groups exist which strive to resist the hegemony of capitalist society. These range from online communities to movements such as Occupy, which has sought to embody and demonstrate the feasibility of the ideals of participatory, consensus-based democracy. While thus far Finland seems to have maintained its high standard of living and generous welfare state, the UK is currently dismantling its own piece by piece. In The Making Of Utopia, Kalleinen and Kochta-Kalleinen met four established intentional communities in Australia. Through a series of film-making workshops, they probed the secret of their success and the challenges they face in creating and sustaining an alternative way of living. Such groups who consume little and share everything, serve as social experiments for us all to learn from. The short films produced explore the difficulties of balancing individual and group identities, and ideals with reality.  Superficially, the professional online-poker players of Scandi Tower in Bangkok are the polar opposite of these Australian commune-dwellers. Their need to create rules to maintain a just community, however, is identical. In Players Pilvi Takala takes a fascinating look at the luxurious lifestyles of these young men, who challenge the hypothesis that money can’t buy you happiness. They have established a mutual code of conduct, using the laws of probability to ensure fairness in their intentional community. They drew cards to see who will pay meal bills and play rock/scissors/ paper to decide who will perform a mundane task that will benefit the group. Beatrice Gibson and Alex Waterman’s poetic film A Necessary Music, takes Roosevelt Island, between Manhattan and Queens, as its subject matter. Formerly home to an insane asylum, a small pox hospital and a prison, the island became a modernist social housing project in the 1960s. The islanders feel defined by their separateness, to them the island is a haven, a cruise ship in the river. They reminisce about the island’s myths and muse that the constant sounds of the city and its traffic seem strangely artificial, as if projected onto a screen surrounding the island. Gibson sees research as a territory for her practice and in this film employs the logic of the graphic score and the framing of a science fiction novel to introduce us to the islanders.Mark Wayman’s performance takes us on a tour of the Pioneer Health Centre, an open-plan modernist building built in Peckham, London in 1935 as a radical experiment in public health. Rather than focusing on the diagnosis and treatment of disease, the idea was to reduce the incidence of medical problems by promoting health, in part through ensuring members had a rich and varied social life. There was space for a wide range of leisure activities, initiated and run by members themselves in a state of benign anarchy. The experiment ended in 1950 and the building is now a privately owned apartment complex, partitioned into small residential units and surrounded by high fences. This reversal highlights the spatial and functional transformation of the building and the competing ideologies that drove both its original and current forms.Zoe Walker and Neil Bromwich’s Celestial Radio is a radio station housed on a disco-ball sailing boat, The Celeste. She began her life anchored off the Essex Coast line between St Peter’s Chapel and Bradwell Nuclear Power Station, triangulating the philosophical and spiritual distance between the church and the reactor. The broadcast ‘How the Universe Sang Itself into Being’ mixes together interviews with members of the Othona Community at St Peter’s Chapel, and scientists working in Bradwell Nuclear Power station with album tracks from the 1960s pirate radio era. The soundwork explores ideas of faith in the origins of the universe through both science and religion. Antti Laitinen explores our relationship with nature and the absence of society in a poetic and playful way. In 2007 he painstakingly built his own small island from sandbags It’s My Island and in Voyage he rows an individual palm tree island across the horizon. He demonstrates the absurdity of trying to exist in isolation, however desirable it might seem at times. Deniz Uster’s solitary shaman-like figure performs a cycle of actions which seem to produce power for the wind turbines which surround her. Is she the lone survivor of an apocalypse or do legions of such figures exist across the landscape? The mythical rituals she carries out to achieve alchemical transmutation have no beginning and no end, she is captured in a time neither past, present nor future. - - - (Image from The Making of Utopia, 2006, Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen.)

Intentional Community: Video Art from Finland and the UK

On Thursday/Torstaina 28.6. 2012, 19–21h.
XL Art Space (Vuorikatu 22, Helsinki)

Screening event and discussion

Beatrice Gibson & Alex Waterman / Antti Laitinen / Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen / Pilvi Takala / Deniz Uster / Mark Wayman / Zoe Walker & Neil Bromwich

Curated by Ali MacGilp

At the end of her curatorial residency at HIAP, Ali MacGilp presents a screening event and discussion of works by artists from Finland and the UK who address the subject of intentional communities from a variety of perspectives, from the humorous to the poetic. Often using processes of collaboration and research, these artists offer their reflections on how human beings try to live together successfully, whether through creating a utopian community with strict rules and admission policies or choosing a life of solitude.

* Free entry, welcome. / Vapaa pääsy, tervetuloa. *

[scroll down for longer text]

Screening Programme

-Introduction/Esittely-

Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen,
The Making of Utopia (2006) excerpt

Pilvi Takala, Players (2010)

Antti Laitinen, Voyage (2008)

Zoe Walker & Neil Bromwich, Celestial Radio (2004)

-Break/Tauko-

Beatrice Gibson & Alex Waterman, A Necessary Music (2009) excerpt

Mark Wayman, The Peckham Experiment (2009) performance documentation

Deniz Uster, 69 (2012) excerpt

-Discussion/Keskustelu-

- - -

‘Nearly all creators of Utopia have resembled the man who has toothache, and therefore thinks happiness consists in not having toothache.’

[George Orwell, Why Socialists Don’t Believe in Fun, 1943]


The theme of this screening event ‘intentional community’ emerged from a conversation I had with Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kalleinen during a studio visit as part of my research during my curatorial residency at HIAP. It unites moving image works I have encountered during my time in Helsinki with videos I have brought with me from the UK and would like to present here. The communities presented in the works here were brought into existence through intention rather than chance or inheritance. The subjects these artists explore include self-confessed ‘ageing hippies’, modernist housing projects, philosophical theories and islands communities.

The word Utopia, coined by Thomas More in his book of that name in 1516, means ‘no place’. By definition, Utopia cannot exist, it can only be striven towards; it is defined by its failure. Our history is strewn with attempts to create Utopia and the resulting conflicts. The circumstances which gave rise to the alternative communities of the 1970s – financial crisis, prolonged war and fears over oil shortages – are with us once again. The fall of the Soviet bloc seemed to spell the end of the Utopian dream but today groups exist which strive to resist the hegemony of capitalist society. These range from online communities to movements such as Occupy, which has sought to embody and demonstrate the feasibility of the ideals of participatory, consensus-based democracy. While thus far Finland seems to have maintained its high standard of living and generous welfare state, the UK is currently dismantling its own piece by piece.


In The Making Of Utopia, Kalleinen and Kochta-Kalleinen met four established intentional communities in Australia. Through a series of film-making workshops, they probed the secret of their success and the challenges they face in creating and sustaining an alternative way of living. Such groups who consume little and share everything, serve as social experiments for us all to learn from. The short films produced explore the difficulties of balancing individual and group identities, and ideals with reality. 

Superficially, the professional online-poker players of Scandi Tower in Bangkok are the polar opposite of these Australian commune-dwellers. Their need to create rules to maintain a just community, however, is identical. In Players Pilvi Takala takes a fascinating look at the luxurious lifestyles of these young men, who challenge the hypothesis that money can’t buy you happiness. They have established a mutual code of conduct, using the laws of probability to ensure fairness in their intentional community. They drew cards to see who will pay meal bills and play rock/scissors/ paper to decide who will perform a mundane task that will benefit the group.

Beatrice Gibson and Alex Waterman’s poetic film A Necessary Music, takes Roosevelt Island, between Manhattan and Queens, as its subject matter. Formerly home to an insane asylum, a small pox hospital and a prison, the island became a modernist social housing project in the 1960s. The islanders feel defined by their separateness, to them the island is a haven, a cruise ship in the river. They reminisce about the island’s myths and muse that the constant sounds of the city and its traffic seem strangely artificial, as if projected onto a screen surrounding the island. Gibson sees research as a territory for her practice and in this film employs the logic of the graphic score and the framing of a science fiction novel to introduce us to the islanders.

Mark Wayman’s performance takes us on a tour of the Pioneer Health Centre, an open-plan modernist building built in Peckham, London in 1935 as a radical experiment in public health. Rather than focusing on the diagnosis and treatment of disease, the idea was to reduce the incidence of medical problems by promoting health, in part through ensuring members had a rich and varied social life. There was space for a wide range of leisure activities, initiated and run by members themselves in a state of benign anarchy. The experiment ended in 1950 and the building is now a privately owned apartment complex, partitioned into small residential units and surrounded by high fences. This reversal highlights the spatial and functional transformation of the building and the competing ideologies that drove both its original and current forms.

Zoe Walker and Neil Bromwich’s Celestial Radio is a radio station housed on a disco-ball sailing boat, The Celeste. She began her life anchored off the Essex Coast line between St Peter’s Chapel and Bradwell Nuclear Power Station, triangulating the philosophical and spiritual distance between the church and the reactor. The broadcast ‘How the Universe Sang Itself into Being’ mixes together interviews with members of the Othona Community at St Peter’s Chapel, and scientists working in Bradwell Nuclear Power station with album tracks from the 1960s pirate radio era. The soundwork explores ideas of faith in the origins of the universe through both science and religion.

Antti Laitinen explores our relationship with nature and the absence of society in a poetic and playful way. In 2007 he painstakingly built his own small island from sandbags It’s My Island and in Voyage he rows an individual palm tree island across the horizon. He demonstrates the absurdity of trying to exist in isolation, however desirable it might seem at times. Deniz Uster’s solitary shaman-like figure performs a cycle of actions which seem to produce power for the wind turbines which surround her. Is she the lone survivor of an apocalypse or do legions of such figures exist across the landscape? The mythical rituals she carries out to achieve alchemical transmutation have no beginning and no end, she is captured in a time neither past, present nor future.

- - -

(Image from The Making of Utopia, 2006, Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen.)

May 29

Ilari Hautamäki & Otso-Pekka Suhonen Maalauksia / Paintings  ––  9.6.–7.7.2012 XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki. Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18. Tervetuloa avajaisiin perjantaina 8.6. klo 18–21. DJ:nä Travis Vox & Janne X. Avajaisissa esiintyy myös Milesmoren Onni Pirkola, joka esittää valikoituja kappaleita yhtyeen 1.6. julkaistavalta debyyttilevyltä. / Welcome to the opening on Friday 8.6. at 18–21. w/ DJs Travis Vox & Janne X. Also performing at the opening is Onni Pirkola of Milesmore, playing selected songs of the band’s debut album, released on 1.6. : Taidetila XL:n 1-vuotisjuhlanäyttelyssä on esillä tuoreita maalauksia kahdelta nuorelta taiteilijalta, Ilari Hautamäeltä ja Otso-Pekka Suhoselta. Kyseessä on ensimmäinen maalaustaiteeseen keskittyvä näyttely XL:ssä ja sen on kuratoinut Toni Ledentsa. Näyttelyn taiteilijoita yhdistää abstrakti tyyli ja urbaanin ympäristön vaikutteet. Molempien taiteilijoiden työskentelyssä yhdistyy pedantti tarkkuus ja leikkisä spontaanius. Järjen ja intuition yhdistelmistä on syntynyt kauniita ja energisiä teoksia. Taiteilijoista: Ilari Hautamäki on Kuvataideakatemiasta vuonna 2011 valmistunut maalari, jonka työt ovat abstrakteja, maisemallisia maalauksia. Työskentelyssä yhdistyy vapaa tekeminen ja tarkkaan teipillä rajatut alueet. Hän etsii inspiraatiota luonnon kauneudesta, pohjoisista maisemista ja horisonteista, jotka päätyvät urbaaniin ympäristöön, purettuihin rakennuksiin, töhrittyihin seiniin, ihmisen kädenjälkeen. Hautamäkeä kiinnostaa hyvin tehty “huonon” maalauksen estetiikka ja humoristinen lähestyminen abstraktin maalauksen vakavaan kenttään. Maalausprosessi on tärkeä ja haasteellinen. Sen aikana syntyvät energiat ja onnistumisen hetket ovat elintärkeitä. Otso-Pekka Suhonen opiskelee toista vuotta maalauksen osastolla Kuvataideakatemiassa. Hänelle maalaamisessa tärkeintä on tekoprosessi, jonka kesto ja spontaanius usein määrittelevät teoksen. Jotkut maalauksista voivat kätkeä alleen vuosien työn ja kymmeniä kuvia. Nämä kerrokset luovat olennaisen osan valmiiseen maalaukseen. Suhonen hakee inspiraatiota töihinsä muun muassa kaupungin infrastruktuurista, pintojen rappeutumisesta, arkkitehtuurista ja rautateistä. Lisätietoja: toni.ledentsa (at) gmail.com / xl.artspace (at) gmail.com / The 1-year anniversary exhibition of XL Art Space presents fresh paintings from two young artists, Ilari Hautamäki and Otso-Pekka Suhonen. It is the first exhibition at XL that focuses purely on paintings, curated by Toni Ledentsa. The artists of the exhibition have in common abstract styles and influences of the urban environment. Both artists combine pedantic precision with playful spontaneity. The confluences of reason and intuition have resulted in beautiful and energetic works. About the artists: Ilari Hautamäki is a painter – graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 2011 – whose works are abstract, scenic paintings. His work combines free experimentation and precise areas outlined by tape. He finds inspiration from the beauty of nature, northern landscapes and horizons that end up in urban environments, torn down buildings, spray-painted walls, human touches. Hautamäki is interested in the aesthetics of well made “bad” paintings and humorous approaches to the serious field of abstract painting. The painting process is important and challenging. The energies and moments of success during it are vital for him. Otso-Pekka Suhonen studies painting at the Finnish Academy of Fine Arts. For him, the most important thing about painting is the process, the length and spontaneity of which often define the work. Some paintings may contain years of work and tens of images. These layers form an essential part of the final painting. Suhonen seeks inspiration from urban infrastructure, the decay of surfaces, architecture and railways, among other things. For more information: toni.ledentsa (at) gmail.com / xl.artspace (at) gmail.com - - -

Ilari Hautamäki & Otso-Pekka Suhonen

Maalauksia / Paintings  ––  9.6.–7.7.2012

XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki.

Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 8.6. klo 18–21. DJ:nä Travis Vox & Janne X. Avajaisissa esiintyy myös Milesmoren Onni Pirkola, joka esittää valikoituja kappaleita yhtyeen 1.6. julkaistavalta debyyttilevyltä.

/ Welcome to the opening on Friday 8.6. at 18–21. w/ DJs Travis Vox & Janne X. Also performing at the opening is Onni Pirkola of Milesmore, playing selected songs of the band’s debut album, released on 1.6.

:

Taidetila XL:n 1-vuotisjuhlanäyttelyssä on esillä tuoreita maalauksia kahdelta nuorelta taiteilijalta, Ilari Hautamäeltä ja Otso-Pekka Suhoselta. Kyseessä on ensimmäinen maalaustaiteeseen keskittyvä näyttely XL:ssä ja sen on kuratoinut Toni Ledentsa.

Näyttelyn taiteilijoita yhdistää abstrakti tyyli ja urbaanin ympäristön vaikutteet. Molempien taiteilijoiden työskentelyssä yhdistyy pedantti tarkkuus ja leikkisä spontaanius. Järjen ja intuition yhdistelmistä on syntynyt kauniita ja energisiä teoksia.

Taiteilijoista:

Ilari Hautamäki on Kuvataideakatemiasta vuonna 2011 valmistunut maalari, jonka työt ovat abstrakteja, maisemallisia maalauksia. Työskentelyssä yhdistyy vapaa tekeminen ja tarkkaan teipillä rajatut alueet. Hän etsii inspiraatiota luonnon kauneudesta, pohjoisista maisemista ja horisonteista, jotka päätyvät urbaaniin ympäristöön, purettuihin rakennuksiin, töhrittyihin seiniin, ihmisen kädenjälkeen.

Hautamäkeä kiinnostaa hyvin tehty “huonon” maalauksen estetiikka ja humoristinen lähestyminen abstraktin maalauksen vakavaan kenttään. Maalausprosessi on tärkeä ja haasteellinen. Sen aikana syntyvät energiat ja onnistumisen hetket ovat elintärkeitä.

Otso-Pekka Suhonen opiskelee toista vuotta maalauksen osastolla Kuvataideakatemiassa. Hänelle maalaamisessa tärkeintä on tekoprosessi, jonka kesto ja spontaanius usein määrittelevät teoksen. Jotkut maalauksista voivat kätkeä alleen vuosien työn ja kymmeniä kuvia. Nämä kerrokset luovat olennaisen osan valmiiseen maalaukseen. Suhonen hakee inspiraatiota töihinsä muun muassa kaupungin infrastruktuurista, pintojen rappeutumisesta, arkkitehtuurista ja rautateistä.

Lisätietoja: toni.ledentsa (at) gmail.com / xl.artspace (at) gmail.com

/

The 1-year anniversary exhibition of XL Art Space presents fresh paintings from two young artists, Ilari Hautamäki and Otso-Pekka Suhonen. It is the first exhibition at XL that focuses purely on paintings, curated by Toni Ledentsa.

The artists of the exhibition have in common abstract styles and influences of the urban environment. Both artists combine pedantic precision with playful spontaneity. The confluences of reason and intuition have resulted in beautiful and energetic works.

About the artists:

Ilari Hautamäki is a painter – graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 2011 – whose works are abstract, scenic paintings. His work combines free experimentation and precise areas outlined by tape. He finds inspiration from the beauty of nature, northern landscapes and horizons that end up in urban environments, torn down buildings, spray-painted walls, human touches.

Hautamäki is interested in the aesthetics of well made “bad” paintings and humorous approaches to the serious field of abstract painting. The painting process is important and challenging. The energies and moments of success during it are vital for him.

Otso-Pekka Suhonen studies painting at the Finnish Academy of Fine Arts. For him, the most important thing about painting is the process, the length and spontaneity of which often define the work. Some paintings may contain years of work and tens of images. These layers form an essential part of the final painting. Suhonen seeks inspiration from urban infrastructure, the decay of surfaces, architecture and railways, among other things.

For more information: toni.ledentsa (at) gmail.com / xl.artspace (at) gmail.com

- - -

Apr 29

SHIVERS/VÄRISTYKSIÄAnniina Ala-Ruona & Venla Helenius5.5.–31.5.2012XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki.Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.Tervetuloa avajaisiin perjantaina 4.5. klo 18–21./ Welcome to the opening on Friday 4.5. at 18–21.Shivers/Väristyksiä on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa opiskelevien Anniina Ala-Ruonan (s.1990) ja Venla Heleniuksen (s.1989) ensimmäinen yhteisnäyttely. Viidestä videoteoksesta koostuvassa installaatiossa taiteilijat tarkastelevat lihallisuutta osana ristiriitaista todellisuuttamme.Teos leikittelee himon ja häpeän tematiikalla. Se esittää seksuaalisuuden monisyisenä kulttuurisesti määrittyneenä kudelmana, jossa ihminen esiintyy vuoroin katseen kohteena, vuoroin aktiivisena toimijana. Installaatiossa rakentuva kokonaisuus käsittelee sukupuolisuuteen liittyviä odotuksia ja paineita sekä seksuaalismoraalisten normien luonnetta suhteessa viettiin ja himoon.Ala-Ruonan ja Heleniuksen kuva- ja äänimateriaali peilautuu yhtäältä käsityksiin synnistä ja pyhittämisestä, toisaalta taas mediakuvaston paljaan pinnan kavalkadiin. Henkilökohtaisten pohdintojen lisäksi tekijät ovat käyttäneet tausta-aineistonaan tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneiden kokemuksia seksuaali-identiteetin rakentumisesta.Kiitos: Ilmari Arnkil, Juho Gröndahl, Tuomo Helenius, Suvi Kemppainen, Aksa Korttila, Tapani Lundgren, Amanda Manner, Samuli Saarinen, Anna Tuominen./Shivers/Väristyksiä is Anniina Ala-Ruona’s (b. 1990) and Venla Helenius’ (b. 1989) first joint exhibition. The installation consists of five video works, in which the artists address questions of carnality and its presentation as part of our conflicted reality.The work plays with themes of lust and shame. It presents sexuality as a complicated, culturally determined web in which the individual is an object of gaze as well as an active subject. The artists have aspired to understand how gender expectations and pressures and sexual moral norms concerning urge and lust affect our subjectivity.Ala-Ruona’s and Helenius’ visual and audio material reflect upon the notions of sin and sanctification as well as the overflow of bare skin in media imagery. As background material, the artists have used personal ponderings and interviews about the formation of sexual identity with people who have grown up in strictly religious communities.Thanks to: Ilmari Arnkil, Juho Gröndahl, Tuomo Helenius, Suvi Kemppainen, Aksa Korttila, Tapani Lundgren, Amanda Manner, Samuli Saarinen, Anna Tuominen.

SHIVERS/VÄRISTYKSIÄ
Anniina Ala-Ruona & Venla Helenius
5.5.–31.5.2012

XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki.
Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 4.5. klo 18–21.
/ Welcome to the opening on Friday 4.5. at 18–21.


Shivers/Väristyksiä on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa opiskelevien Anniina Ala-Ruonan (s.1990) ja Venla Heleniuksen (s.1989) ensimmäinen yhteisnäyttely. Viidestä videoteoksesta koostuvassa installaatiossa taiteilijat tarkastelevat lihallisuutta osana ristiriitaista todellisuuttamme.

Teos leikittelee himon ja häpeän tematiikalla. Se esittää seksuaalisuuden monisyisenä kulttuurisesti määrittyneenä kudelmana, jossa ihminen esiintyy vuoroin katseen kohteena, vuoroin aktiivisena toimijana. Installaatiossa rakentuva kokonaisuus käsittelee sukupuolisuuteen liittyviä odotuksia ja paineita sekä seksuaalismoraalisten normien luonnetta suhteessa viettiin ja himoon.

Ala-Ruonan ja Heleniuksen kuva- ja äänimateriaali peilautuu yhtäältä käsityksiin synnistä ja pyhittämisestä, toisaalta taas mediakuvaston paljaan pinnan kavalkadiin. Henkilökohtaisten pohdintojen lisäksi tekijät ovat käyttäneet tausta-aineistonaan tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneiden kokemuksia seksuaali-identiteetin rakentumisesta.


Kiitos: Ilmari Arnkil, Juho Gröndahl, Tuomo Helenius, Suvi Kemppainen, Aksa Korttila, Tapani Lundgren, Amanda Manner, Samuli Saarinen, Anna Tuominen.

/

Shivers/Väristyksiä is Anniina Ala-Ruona’s (b. 1990) and Venla Helenius’ (b. 1989) first joint exhibition. The installation consists of five video works, in which the artists address questions of carnality and its presentation as part of our conflicted reality.

The work plays with themes of lust and shame. It presents sexuality as a complicated, culturally determined web in which the individual is an object of gaze as well as an active subject. The artists have aspired to understand how gender expectations and pressures and sexual moral norms concerning urge and lust affect our subjectivity.

Ala-Ruona’s and Helenius’ visual and audio material reflect upon the notions of sin and sanctification as well as the overflow of bare skin in media imagery. As background material, the artists have used personal ponderings and interviews about the formation of sexual identity with people who have grown up in strictly religious communities.


Thanks to: Ilmari Arnkil, Juho Gröndahl, Tuomo Helenius, Suvi Kemppainen, Aksa Korttila, Tapani Lundgren, Amanda Manner, Samuli Saarinen, Anna Tuominen.

Apr 07

VARIATIONSVideo art works by Eric Mutel at XL Art Space12.–28.4.2012 Open Mon–Fri 12–20, Sat 12–18. / Avoinna ma–pe klo 12–20, la klo 12–18. Welcome to the exhibition opening on Wednesday 11.4. at 5–8 pm./ Tervetuloa avajaisiin keskiviikkona 11.4. klo 17–20. Eric Mutel (b. 1973, France) has lived and worked in Helsinki forseveral years. In 1997 he graduated from Université Paris 1 and LesGobelins, Ecole de I’image in Paris, and in recent years he hasdeveloped video work at Le Fresnoy, in France (2006) and at KungligaKonsthögskolan, in Stockholm (2007).Mutel’s practice has taken many different forms such as photography, visual art installations, video, set/stage mediums, sculpture, environmental and land art. His interest lies mainly in projects that bridge the gap between visual arts and live stage events and performances. Employing new and experimental technology Mutel focuses on the perception and use of images, memory, body, movement, time, space, energy, tension and force.The exhibition is based on the photographic instant – fixed, frozen,preserved memories – the works are an attempt to set the photograph in motion, to give it depth and volume. In the process, the work becomes a field of inquiry into the science, biology and geology of the image.Photography is treated here as an organic, aqueous, ephemeral, living material. It is handled like a skin, affected by ice, a living memory, a resisting, uncontrollable material, a space of imperceptible movement. Threatened and weakened, destroyed but hyperpreserved, it becomes the raw material of its own evolution and disappearance as it takes part in the thaw of its backing.Mutel has printed the original photographs on liquid emulsion, frozen in ice, and melted down. The photograph itself, by its structure, generates its own destruction. A digital camera has captured, frame by frame, the process of melting.Eric’s website / Ericin verkkosivut: www.ericmutel.comThe exhibition is part of AAVE festival: www.aavefestival.org/ Näyttely on osa AAVE-festivaalia: www.aavefestival.org :: XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki ::

VARIATIONS
Video art works by Eric Mutel at XL Art Space
12.–28.4.2012

Open Mon–Fri 12–20, Sat 12–18. / Avoinna ma–pe klo 12–20, la klo 12–18.

Welcome to the exhibition opening on Wednesday 11.4. at 5–8 pm.
/ Tervetuloa avajaisiin keskiviikkona 11.4. klo 17–20.


Eric Mutel (b. 1973, France) has lived and worked in Helsinki for
several years. In 1997 he graduated from Université Paris 1 and Les
Gobelins, Ecole de I’image in Paris, and in recent years he has
developed video work at Le Fresnoy, in France (2006) and at Kungliga
Konsthögskolan, in Stockholm (2007).

Mutel’s practice has taken many different forms such as photography, visual art installations, video, set/stage mediums, sculpture, environmental and land art. His interest lies mainly in projects that bridge the gap between visual arts and live stage events and performances. Employing new and experimental technology Mutel focuses on the perception and use of images, memory, body, movement, time, space, energy, tension and force.

The exhibition is based on the photographic instant – fixed, frozen,
preserved memories – the works are an attempt to set the photograph in motion, to give it depth and volume. In the process, the work becomes a field of inquiry into the science, biology and geology of the image.

Photography is treated here as an organic, aqueous, ephemeral, living material. It is handled like a skin, affected by ice, a living memory, a resisting, uncontrollable material, a space of imperceptible movement. Threatened and weakened, destroyed but hyperpreserved, it becomes the raw material of its own evolution and disappearance as it takes part in the thaw of its backing.

Mutel has printed the original photographs on liquid emulsion, frozen in ice, and melted down. The photograph itself, by its structure, generates its own destruction. A digital camera has captured, frame by frame, the process of melting.


Eric’s website / Ericin verkkosivut: www.ericmutel.com

The exhibition is part of AAVE festival: www.aavefestival.org
/ Näyttely on osa AAVE-festivaalia: www.aavefestival.org

:: XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki ::