Mi Duncker: Evergreen

29.9.–27.10.2012

XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki

Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 28.9. klo 18–21.
Musiikista vastaa KOELSE.
/
Welcome to the opening on Friday 28.9. at 18–21.
Music provided by KOELSE.


EVERGREEN
 
Kalliolla loputtomiin vaeltava hepokatti, tuulen tanssittama suurikokoinen lehti. Oivalluksia, sattumia, luonnon tarjoamia yllätyksiä. Mutta myös turhautuneisuutta, kärsimättömyyttä ja voimattomuutta luonnon pysähtymätöntä ja väistämätöntä kiertokulua kohtaan.
 
Evergreen, ikivihreä, viittaa kasviin joka säilyttää vehreytensä läpi vuoden. Termin käyttö on laajentunut viittaamaan myös jonkin asian säilyvyyteen, sen jatkuvaan ajankohtaisuuteen tai pikemmin ajattomuuteen. Videosarjassa Evergreen Mi Duncker on vanginnut viheriöivän kesän ikuisesti jatkuvaan äärettömään looppiin.
 
Ulkosaaristossa kuvatut videot tarkastelevat luontoa pienten yksityiskohtien kautta. Niiden yksityiskohtien, jotka näyttäytyvät tarkkailijalle vasta silloin kun on aikaa pysähtyä ja odottaa, antaa luonnon esitellä itseään. Kaikki neljä teosta ovat performatiivisia; aina yhden ainoan lehden pakahtuneiden tunteiden purkaukselta muistuttavasta, miltei hysteriaa lähenevästä tanssista, ihmisen jopa liioiteltuihin tekoihin.
 
Paitsi itse aihe, luonto, sarjan teoksia yhdistää samanlainen outo, latautunut ilmapiiri. Aivan kuin päältäpäin idylliseltä ja rauhalliselta vaikuttava paikka kätkisi sisälleen synkän salaisuuden, johon ei ulkopuolinen koskaan kokonaan pääse osalliseksi. Kuten monesti luonnossakin katsojan valtaa odottava, surrealistinen tunnelma; epätodellinen tunne siitä että mitä tahansa voi tapahtua. Tätä tunnetta vahvistaa osaltaan myös teosten musiikki ja siihen kietoutuneet taustaäänet. Evergreen, ajatonta musiikkia.
 
Neljän videon voisi ajatella muodostavan kaksi vastakohtaparia; osittain teokset esittelevät luontoa, joka kuhisee elämää ja joka sinnikkäästi jatkaa kiertokulkuaan omaan tahtiinsa välittämättä siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu tai kuka sitä tarkkailee. Osittain taas teoksissa näkyy ihminen ja hänen ristiriitainen ja monimutkainen suhteensa ympäristöönsä. Uteliaisuus ja kekseliäisyys ovat päällimmäisenä kun rantaan huuhtoutunut ajopuu saa toimia instrumenttina, tunteiden ilmaisun välineenä. Toisaalta luonnon voima ja saaristoelämä voivat johtaa epätoivoisiin tekoihin, kuten auringon ampumiseen.
 
Musiikki: Tuomo Puranen

//

EVERGREEN

A bush-cricket wandering endlessly on a cliff, a leaf dancing in the wind. Insights, coincidences, surprises provided by nature. But also frustration, impatience, and powerlessness against the inevitable and unstoppable cycle of nature.
 
Evergreen, refers in botanical terms to a plant that stays green all year round. The use of the term has expanded to be used when a thing is considered timeless. In the video series Evergreen Mi Duncker has captured the verdant summer in an endless loop, going on forever.
 
Filmed in the outer archipelago, the videos show nature through small details. Details, that only reveals themselves to those who have time to stop and wait, and let nature show itself. All four works are performative; from the nearly hysterical dance of a lonely leaf to the almost exaggerated acts by a human being.
 
Except for the subject, the videos also share a similar strange, charged atmosphere. Like the place, seemingly idyllic and peaceful, would hide a dark secret never fully revealed to an outsider. As often in nature, the viewer is faced with an anticipatory, surreal feeling that anything can happen. This emotion is strengthened by the music and background sounds entangled to it. Evergreen, timeless music.
 
The four works seem almost to make a set of contrasting pairs. On the one hand the works show nature, sizzling with life, persistently carrying on in its own pace despite of what happens around or who is watching. On the other hand the works show a human being and her contradictory and complicated relationship to the surrounding nature, resulting in simple joy, as with the playing with driftwood or in even desperate acts, like shooting the sun.
 
Music by Tuomo Puranen.

- - -