Juho Heikkinen: Kahdeksan vuotta / Eight years
25.5.–22.6.2013
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna: ti–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Tue–Fri 12–20, Sat 12–18.
Avajaiset perjantaina 24.5. klo 18–21, tervetuloa, välkommen!
/ Opening on Friday May 24 at 18–21, welcome!
Live: Melting Hearts + DJ Huntin Seteli.
::
Kahdeksan vuotta
Kahdeksan vuoden aikana ympäri maailmaa kuvatut paikat, ihmiset ja tapahtumat kohtaavat samassa tilassa ja ajassa. Mitä sitten tapahtuu?
Juho Heikkinen (s. 1984) on valmistunut Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja taideinstituutin valokuvauksen linjalta 2010. Kahdeksan vuotta / Eight years on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä.
//
Eight years
Places, people and events photographed around the world over the course of eight years come together in one space and time. What happens then?
Juho Heikkinen (b. 1984) has graduated from the photography programme of Lahti University of Applied Sciences’ Institute of Design and Fine Arts in 2010. Kahdeksan vuotta / Eight years is his first solo show.
www.juhoheikkinen.com
http://juhoheikkiolavi.tumblr.com
- - -
Helena Aðalsteinsdóttir & Morgane Janine Joanin: “C’mon, I am Beautiful!”
15.–18.5.2013
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna: ti–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Tue–Fri 12–20, Sat 12–18.
Avajaiset keskiviikkona 15.5. klo 18–20, tervetuloa, välkommen! / Opening on Wednesday May 15 at 18–20, welcome!
::
“C’mon, I am Beautiful!”
“C’mon, I am beautiful.
I am shining like the sun.
You don’t see me?
I am shining like the moon, a full moon.
You don’t see me?
I have tried all the shiniest dresses and jewelry I have found.
You don’t see me?
I have walked around, walked around, walked around you.
You haven’t seen me?
C’mon, shine on you!
You should not have a dog if you don’t want to walk with it!”
- - -
Helena Aðalsteinsdóttir, born in 1990 in Iceland. Studies (BA) in fine arts at Iceland Academy of the Arts. Exchange student at Kuvataideakatemia, spring 2013.
Morgane Janine Joanin, born in 1986 in France. Studies (MA) in sculpture and installation department at ENSBA of Paris. Exchange student at Kuvataideakatemia, spring 2013.
- - -
Heini Vanhanen: Silence Is Getting Near
13.4.–11.5.2013
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna: ti–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Tue–Fri 12–20, Sat 12–18.
Avajaiset perjantaina 12.4. klo 18–21, tervetuloa, välkommen! / Opening on Friday April 12 at 18–21, welcome!
::
Hiljaisuutta odottaen
Havainnointi ja intuitio kuvaavat hyvin Heini Vanhasen tapaa työskennellä. Suurin osa kuvista on puhdasta dokumentointia ja muutamat rakennetut kuvat pohjaavat nekin johonkin aiemmin havaittuun. Kuvia ei kuitenkaan esitetä dokumentteina vaan ne etäännytetään esittämästä sitä mitä ovat, olemaan sitä mitä tekijä haluaa niiden olevan.
”Minua ilahduttaa suuresti, kuinka kamera auttaa minua varastamaan kuvina ympärillä olevasta todellisuudesta paikkoja ja elämää. Myöhemmin kuvat mahdollistavat minun käyttävän niitä rakennuspalikoina kertoessani uutta kertomusta.”
Työn lähtökohtana on ollut kokonaisuuden rakentaminen. Vanhanen halusi omin sanoin leikkiä valokuvan keinoin runoilijaa, työstää kokonaisuutta kuva kerrallaan, tietämättä vielä alussa millaisen kokonaisuuden kuvat yhdessä rakentaisivat.
”Luotan kuvaamiseni hyvän onnen varaan. Kuvien löytäminen tietämättä mitä etsii, on mielestäni parasta. Etsiminen sen sijaan on välillä kovin turhauttavaa ja hidasta.”
Teosten yhdessä luoma tunnelma on odottava ja hiljainen, jollain tapaa jopa painostava. Valon avulla pimeydestä erottuu hahmoja ja paikkoja. Kuvissa ei suoranaisesti tapahdu mitään, mutta ne antavat ymmärtää jotain pian tapahtuvan.
Kuvien rinnalla tunnelmaa on vahvistamassa turkulaisen muusikon ja äänitaiteilijan Jaakko Tolvin (s.1982) säveltämä ääniteos.
Heini Vanhanen (s.1983) on Turussa asuva taiteilija.
Näyttelyä on tukenut Finnfoto.
//
Awaiting Silence
Observation and intuition describe Heini Vanhanen’s work method well. The majority of the images are pure documentation and the few constructed images are also based on something previously perceived. However, the images are not presented as documents. They are distanced from representing what they are, into being what the artist wants them to be.
“I am delighted about how the camera helps me to steal – as images – places and life of the surrounding reality. Afterwards the images allow me to use them as building blocks in telling a new story.”
The starting point of the work has been the construction of a new whole. Vanhanen wanted – in her own words – to play a poet through the means of photography, to work the whole one image at a time, without knowing what kind of a whole the images would form in the end.
“I base my photo shoots on good luck. Finding images without knowing what to look for is the best for me. Searching, on the other hand, can be very frustrating and slow.”
The atmosphere created by the works is anticipatory and silent, somehow even oppressive. The light reveals figures and places in the darkness. Nothing really happens in the images, but they insinuate that soon something will.
Alongside the images, to intensify the atmosphere, is a sound work composed by Turku-based musician and sound artist Jaakko Tolvi (b.1982).
Heini Vanhanen (s.1983) is an artist living in Turku, Finland.
The exhibition has been supported by Finnfoto.
- - -
Erika Erre: Peto / Beast
9.3.–6.4.2013
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna: ti–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Tue–Fri 12–20, Sat 12–18.
Avajaiset perjantaina 8.3. klo 18–21, tervetuloa, välkommen! / Opening on Friday March 8 at 18–21, welcome!
::
Peto
Erika Erren Peto on installaatio, joka ottaa haltuunsa koko näyttelytilan. Taidetila XL:ään rakennettu teos tuo mieleen kodin, ihmisen turvapaikan, jonka sisälle on pesiytynyt toinen, kutsumaton olento jolta ei pääse pakoon. Peto on kuvaus jonkinlaisen pelon, tunteen, elämässä koetun jatkuvasta painosta ja läsnäolosta.
Tapetista ja turkista rakennettu teos hyödyntää pienen galleriatilan ominaispiirrettä; matalaa kattoa. Se, mikä monessa näyttelyripustuksessa voidaan kokea hankalana toimiikin lähtökohtana ja voimavarana tumman tunnelman luomisessa. Installaatiossa yhdistyvät kaksi eri materiaalia ja niihin liitettyjä merkityksiä, konnotaatioita. Tapetti, jolla ihminen verhoaa kotinsa seinät, symboloi ei-pysyvää, helposti katoavaa, alas-revittävää turvan tuojaa, mustan karvoituksen edustaessa jotakin alkukantaisen voimakasta, ikiaikaista, jatkuvaa, ihmisen kontrollin ulottumattomuudessa olevaa.
Kodista on tullut pedon reviiri. Pedon, joka alati lymyää vierelläsi, uhkaavana, kaiken läpitunkevana. Tilassa tapetin rakentama pinta on puhkaistu, kotia on haavoitettu. Pedon pehmeä musta karva on suggestiivinen, viettelevä ja vaarallinen. Se ei päästä otteestaan, ei anna rauhaa.
Erika Erren (s. 1979) teosten lähtökohtana toimii musta huumori ja synkkyyden maastosta löytyvät, jopa pateettis-makaaberit aihepiirit. Teokset käsittelevät usein vikoja, vakavia ja kipeitäkin asioita maailmassa, unohtamatta kuitenkaan flirttailua leikillisyyden kanssa. Erilaisten materiaalien käyttö ja niiden symboliarvojen hyödyntäminen on tyypillistä Erren työskentelylle.
//
Beast
Erika Erre’s Beast takes over the entire exhibition space. The work installed at XL Art Space brings to mind a home, the sanctuary of man, in which another, uninvited creature has made its nest. Beast is the portrayal of a feeling, a fear, ever present and ever brooding.
The work is made up of wallpaper and fur and uses the characteristic quality of the space, the low ceiling, as its starting point. That which in many exhibitions poses a challenge becomes the basis for the installation. The work combines the two materials and the meanings attached to them. The wallpaper, which man uses to surround and enclose himself with, is perishable, easily torn down but also comforting and protective. The fur represents the sempiternal and primitive, something always beyond human control.
The home has become the beast’s territory. A beast, that lurks around you, penetrating and sinister. The wallpaper has been punctuated, the home has been injured. The soft black fur of the beast is suggestive, seductive and dangerous. It does not give peace, it will not let go.
Erika Erre’s (b. 1979) works derive their focal point from dark humour and the world of the macabre and pathetic. Her art deals with the flaws and hurtful things found in the world, without losing its sense of playfulness. Typical for her work is the use of different materials and their connotations.
- - -
Sudenolento
J.P. Sipilä + Machinefabriek, Samuli Sailo, Roomet Jakapi & Karri Kokko
5.1.–26.1.2013
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna: ma–pe 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.
Avajaiset perjantaina 4.1. klo 18–21. + Puhe videorunoudelle + Linnunlaulupuu + Poesian runoilijoita. Tervetuloa, välkommen! // Opening on Friday 4.1. at 18–21. + Speech to video poetry + Linnunlaulupuu + Poesia’s poets. Welcome!
::
J.P. Sipilän Sudenolento on 13-osainen videorunoteos. Se on puheenvuoro nousevien käyrien ja kasvavien lukujen todellisuudessa. Se kommentoi yksilön toiveita ja muuttuvaa maailmaa, jossa on helpompaa esittää välinpitämätöntä kuin olla välinpitämätön.
Teoksen ääniraidasta vastaavat Samuli Sailo (musiikki), hollantilainen Machinefabriek (musiikki) ja virolainen Roomet Jakapi (äänirunot). Sudenolento kantaesitettiin Oslo Poesifilm -festivaaleilla marraskuussa 2012.
“Sudenolento on videoruno. Se ei siis ole runon kuvitusta videon keinoin, se on ennemminkin kuvan, äänen ja tekstin yhteensulautuma, runoelma”, Sipilä sanoo ja jatkaa: “Se on runoutta erilaisella paperilla.”
Taidetila XL:ssä Sudenolento nähdään ensimmäistä kertaa yhdessä teokseen suuresti vaikuttaneen Karri Kokon runoteoksen, Varjofinlandia, kanssa. Sipilä on siirtänyt Varjofinlandian videorunoksi, joka näyttelytilassa syventää kokemusta Sudenolennosta entisestään.
”Ajatus Varjofinlandia-videorunosta on pyörinyt mielessä jo pitkään. Minulle Karri Kokon teos on aina kuvannut heräämistä jostakin johonkin; siinä on toivoa. Sudenolento-videoruno käsittelee jossain määrin samaa teemaa”, Sipilä sanoo.
J.P. Sipilä (s. 1981) on Helsingissä asuva videorunoilija. Hänen teoksiaan on esitetty erilaisissa taide- ja runotapahtumissa ympäri maailmaa. Häneltä on aikaisemmin julkaistu kaksi runokirjaa Puhun hänestä joka puhuu olen yksin (Privatenotes, 2006), Näin eksyneen valmiiksi tehdyille kartoille (ntamo, 2008), videorunokokoelma Katso kun silloin olen kunnossa (Poesia, 2009) sekä lukuisia yksittäisiä videorunoja internetissä.
//
J.P. Sipilä’s Sudenolento is a video work of 13 parts. It is a commentary on the world of rising graphs and growing numbers. It deals with an individual’s hopes and the changing world, where it is easier to pretend to be indifferent than to be indifferent.
The soundtrack of the work is made by Samuli Sailo (music), Machinefabriek (music) and Roomet Jakapi (sound poems). Sudenolento was premiered at the Oslo Poesifilm festival in November 2012.
“Sudenolento is a video poem. It is not an illustration of a poem by a video, it is rather an amalgam of image, sound and text”, Sipilä says and continues: “It is poetry on a different paper.”
At XL Art Space, Sudenolento is seen for the first time with a work that greatly influenced it – Karri Kokko’s poem Varjofinlandia. Sipilä has turned Varjofinlandia into a video poem that further deepens the experience of Sudenolento in the exhibition space.
“The thought of Varjofinlandia as a video poem has been in my mind for a long time. For me, Karri Kokko’s work has always depicted an awakening from something to something; there is hope. Sudenolento deals with the same theme to some extent”, Sipilä says.
J.P. Sipilä (b. 1981) is a video poet living in Helsinki. His works have been shown in different art and poetry events around the world. He has earlier released two books of poetry: Puhun hänestä joka puhuu olen yksin (Privatenotes, 2006), Näin eksyneen valmiiksi tehdyille kartoille (ntamo, 2008), a collection of video poems Katso kun silloin olen kunnossa (Poesia, 2009) and several individual video poems on the web.
- - -
Kristel Saan: Sunbed
8.–28.12.2012
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18.
/ Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.
Kiinni / Closed: 23.–26.12.
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 7.12. klo 18–21.
/ Welcome to the opening on Friday 7.12. at 18–21.
The grim glow of Kristel Saan’s Sunbed represents a vast gradation from creation to destruction.
The configuration of the room is based on the juxtaposition of brilliant lights and knackered skin. The silence and heavy air add to the impression of a demonic incubator, where the stern sun with its irresistible glint has overcome the sense of danger and self control. The room has become a smithy where twisted ideals of beauty unexpectedly melt into an unknown substance.
Text: Mihkel Ilus
Kristel Saan has studied ceramics in the Estonian Academy of Arts and fine arts in London at the Central Saint Martins College of Arts and Design. She has participated in exhibitions in Estonia, England, Hungary and Germany. Currently Saan is pursuing a master’s degree in ceramics and “Sunbed” is her first solo show.
The exhibition is supported by the Cultural Endowment of Estonia, Estonian Institute in Finland and Espak.
- - -
V A I H E
ANNA-SOFIA SYSSER, HEIDI GULLBERG, JOHANNA POROLA, MARIA JUNNO, SAMI PARONEN
XL Art Space, 10.11.–1.12.2012
Avajaiset perjantaina 9.11. klo 18–21.
Anna-Sofia Sysser: performanssi Poissa klo 18:30. + DJ Ville (Les yper sound). Tervetuloa!
Vaihe käsittelee välissä olemista ja muutoksen aiheuttamaa hämmennystä. Hämmennys johdattaa herkkyyteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Herkkyys ilmenee havainnoissa, kokemuksissa, elämän eri vaiheiden elämisessä.
Vaihe esittelee Nykykulttuuriyhdistys Suunnitelma B:n jäsenistä koostuvan ryhmän teoksia. Ryhmänäyttely rakentuu tekstistä, installaatioista, performanssista, ääni- sekä videoteoksesta. Näyttely on osa kahden vaihtoehtoisen taidetilan, turkulaisen B-gallerian ja helsinkiläisen XL Art Spacen, välistä syksyllä 2012 tapahtuvaa näyttelyvaihtoprojektia.
//
V A I H E
ANNA-SOFIA SYSSER, HEIDI GULLBERG, JOHANNA POROLA, MARIA JUNNO, SAMI PARONEN
XL Art Space, 10.11.–1.12.2012
Opening on Friday Nov. 9th from 6pm to 9pm.
Anna-Sofia Sysser: a performance called Poissa (away) at 6:30pm. + DJ Ville (Les yper sound). Welcome!
Vaihe (a phase) examines the feeling of being in between, changes, confusion and sensibility. A sensibility manifested in impressions and experiences in different phases of life.
Vaihe exhibits works from a group of cultural association Suunnitelma B’s members. The group exhibition consists of text, installations, performance, sound and video work. The exhibition is part of an exhibition exchange project between two alternative art spaces, B-galleria in Turku and XL Art Space in Helsinki.
//
V A I H E
ANNA-SOFIA SYSSER, HEIDI GULLBERG, JOHANNA POROLA, MARIA JUNNO, SAMI PARONEN
XL Art Space, 10.11.–1.12.2012
Vernissage på fredag 9.11. kl 18–21.
Anna-Sofia Sysser: performance kallad Poissa (borta) kl 18:30. + DJ Ville (Les yper sound). Välkommen!
Utställningen Vaihe (skede, fas) behandlar upplevelsen av att befinna mitt emellan, förändring, förvirring och stor känslighet. En känslighet som kommer i uttryck i förnimmelser och upplevelser i olika skeden av livet.
Vaihe presenterar verk av en grupp som alla är aktiva inom nutidskonstföreningen Suunnitelma B. Grupputställningen består av text, installationer, performans, ljud- samt videoverk. Utställningen är en del av ett utställningsutbyte mellan två alternativa konstutrymmen – B-galleria i Åbo och XL Art Space i Helsingfors.
- - -
Timo Bredenberg: Don’t Worry We’re from the Internet!
30.10.–2.11.2012
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna neljä päivää, ti–pe: 12:00–20:00.
Tervetuloa viettämään näyttelyn päättäjäisiä perjantaina 2.11.2012 klo 18:00–21:00
/ Open for four days, Tue–Fri: 12:00–20:00.
Welcome to the closing party on Friday 2.11.2012 at 18:00–21:00.
Mikä on syy näihin empatiahäiriöihin, joiden merkit ovat niin ilmeisiä nykyajan elämässä ja medioiden vahvistamissa tapahtumissa? Voimmeko olettaa suoran suhteen infosfäärin laajenemisen, ärsykkeiden kiihtymisen, hermoston kuormituksen ja kognitiivisen vastauksen aikojen ja toisaalta sen herkkyyden kalvon murentumisen välille, joka mahdollistaa ihmisolentojen kyvyn ymmärtää sitä, mitä ei voi verbalisoida, redusoida kodifioituihin merkkeihin?
Kompleksisuuden pelkistäjät kuten raha, informaatio, stereotypia tai digitaalisen verkon käyttöliittymät ovat yksinkertaistaneet suhdetta toiseen, mutta kun toinen ilmestyy lihoineen ja luineen, emme siedä sen läsnäoloa, koska se töytäisee (puuttuvaa) herkkyyttämme.
-Franco ”Bifo” Berardi, Tietotyö ja prekaari mielentila
Näyttelyssä on esillä Timo Bredenbergin videoteokset Overture (2012) ja Sparta (2011). Overture tarkastelee internetin kuvanjakopalveluihin ladattuja ultraäänikuvia syntymättömistä lapsista. Keskeiseksi tarkastelun kohteiksi nousevat erityisesti ne tavat, joilla vanhemmat määrittelevät lapsensa jo ennen heidän syntymäänsä. Sparta puolestaan on lasten ja nuorten kuvaamista koulutappeluvideoista koostuva kompilaatio. Teos kartoittaa tapoja joilla väkivalta laajentuu mediatiloihin kamerakännyköiden ja sosiaalisen median välityksellä. Yhdessä esitettyinä teokset hahmottavat millaista on kasvaa kyborgina läpeensä verkottuneessa yhteiskunnassa jossa kaikki on jaettua.
Timo Bredenberg (s. 1984) on mediataiteilija, joka asuu ja työskentelee internetissä. Teoksissaan hän on havainnoinut kyberavaruuden vaikutuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseemme ja maailmankuvaamme. Teostensa materiaalina hän käyttää internetistä löytämiään kuvia ja videoita.
//
What is the cause of these disturbances of empathy whose signals are so evident in daily life, and in the events amplified by the media? Can we hypothesize a direct relationship between the expansion of the Infosphere (acceleration of stimuli and nervous solicitation, of the rhythms of cognitive response) and the crumbling of the sensory film that allows human beings to understand that which cannot be verbalized, that which cannot be reduced to codified signs?
Reducers of complexity such as money, information, stereotypes or digital network interfaces have simplified the relationship with the other, but when the other appears in flesh and blood, we cannot tolerate its presence, because it hurts our (in)sensibility.
-Franco ”Bifo” Berardi, Biopolitics and Connective Mutation
The exhibition consists of two video works by media artist Timo Bredenberg: Overture (2012) and Sparta (2011). Overture is an examination of prenatal ultrasound images in an online environment. The work questions the ways children are categorized by these images. Sparta is a compilation of school fight videos. It shows how school fights are constructed for the camera and for the online audiences. As school violence expands from school yards, classrooms and toilets to cyberspace its social impact changes. Shown together these works illustrate what it is like to grow up as a cyborg in a mediated environment where everything is shared.
Timo Bredenberg (b. 1984) lives and works on the internet. In his recent works he has examined the effects of cyberspace to our social relations. The material of his works are the images he finds from online video and photo sharing communities.
- - -
XL Goes Turku!
B-galleria
Aninkaistenkatu 5 L 5
20100 Turku
www.bgalleria.net
ti–pe 12–18, la–su 12–16
PORTAALI
5.–28.10.2012
Avajaiset 4.10. 18–21
MILJA LAURILA, PAULA LEHTONEN, TUOMO RAINIO, MIKKO RIKALA, PAULI TAPOLA
Portaali merkitsee liittymiä tai tapoja kytkeytyä. Se tarkoittaa myös siirtymistä ei-tietämisen alueelle, jossa informaatio asettuu osaksi laajempia kiertokulkuja ja yhteyksiä, menettäen sopimuksenvaraiset merkityksensä. Mikäli portaalin pystyisi tyhjentämään sanoin, se tuskin kuljettaisi kokijaansa minnekään.
Portaali on ryhmänäyttely, jossa on esillä töitä Milja Laurilalta, Paula Lehtoselta, Tuomo Rainiolta, Mikko Rikalalta ja Pauli Tapolalta. Näyttelyn on kuratoinut XL-kuraattorikollektiivi ja se on osa kahden vaihtoehtoisen taidetilan, turkulaisen B-gallerian ja helsinkiläisen XL Art Spacen, välistä syksyllä 2012 tapahtuvaa näyttelyvaihto-projektia.
//
PORTAL
5.–28.10.2012
Opening 4.10. 18–21
MILJA LAURILA, PAULA LEHTONEN, TUOMO RAINIO, MIKKO RIKALA, PAULI TAPOLA
A portal can be understood as an interface or as a means to attach oneself to something. Furthermore it means transportation to the area of unknown where information melts into wider circulations and connections – and loses its contractual meanings. Portal is a platform for experience, not explanation.
Portal is a group exhibition with works from Milja Laurila, Paula Lehtonen, Tuomo Rainio, Mikko Rikala and Pauli Tapola. The exhibition is curated by curatorial collective XL and it is part of an exhibition exchange project between two alternative art spaces, B-galleria in Turku and XL Art Space in Helsinki, taking place in fall 2012.
xlartspace.tumblr.com & bgalleria.net
- - -
Mi Duncker: Evergreen
29.9.–27.10.2012
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna: ma–pe klo 12–20, la 12–18. / Open: Mon–Fri 12–20, Sat 12–18.
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 28.9. klo 18–21.
Musiikista vastaa KOELSE.
/
Welcome to the opening on Friday 28.9. at 18–21.
Music provided by KOELSE.
EVERGREEN
Kalliolla loputtomiin vaeltava hepokatti, tuulen tanssittama suurikokoinen lehti. Oivalluksia, sattumia, luonnon tarjoamia yllätyksiä. Mutta myös turhautuneisuutta, kärsimättömyyttä ja voimattomuutta luonnon pysähtymätöntä ja väistämätöntä kiertokulua kohtaan.
Evergreen, ikivihreä, viittaa kasviin joka säilyttää vehreytensä läpi vuoden. Termin käyttö on laajentunut viittaamaan myös jonkin asian säilyvyyteen, sen jatkuvaan ajankohtaisuuteen tai pikemmin ajattomuuteen. Videosarjassa Evergreen Mi Duncker on vanginnut viheriöivän kesän ikuisesti jatkuvaan äärettömään looppiin.
Ulkosaaristossa kuvatut videot tarkastelevat luontoa pienten yksityiskohtien kautta. Niiden yksityiskohtien, jotka näyttäytyvät tarkkailijalle vasta silloin kun on aikaa pysähtyä ja odottaa, antaa luonnon esitellä itseään. Kaikki neljä teosta ovat performatiivisia; aina yhden ainoan lehden pakahtuneiden tunteiden purkaukselta muistuttavasta, miltei hysteriaa lähenevästä tanssista, ihmisen jopa liioiteltuihin tekoihin.
Paitsi itse aihe, luonto, sarjan teoksia yhdistää samanlainen outo, latautunut ilmapiiri. Aivan kuin päältäpäin idylliseltä ja rauhalliselta vaikuttava paikka kätkisi sisälleen synkän salaisuuden, johon ei ulkopuolinen koskaan kokonaan pääse osalliseksi. Kuten monesti luonnossakin katsojan valtaa odottava, surrealistinen tunnelma; epätodellinen tunne siitä että mitä tahansa voi tapahtua. Tätä tunnetta vahvistaa osaltaan myös teosten musiikki ja siihen kietoutuneet taustaäänet. Evergreen, ajatonta musiikkia.
Neljän videon voisi ajatella muodostavan kaksi vastakohtaparia; osittain teokset esittelevät luontoa, joka kuhisee elämää ja joka sinnikkäästi jatkaa kiertokulkuaan omaan tahtiinsa välittämättä siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu tai kuka sitä tarkkailee. Osittain taas teoksissa näkyy ihminen ja hänen ristiriitainen ja monimutkainen suhteensa ympäristöönsä. Uteliaisuus ja kekseliäisyys ovat päällimmäisenä kun rantaan huuhtoutunut ajopuu saa toimia instrumenttina, tunteiden ilmaisun välineenä. Toisaalta luonnon voima ja saaristoelämä voivat johtaa epätoivoisiin tekoihin, kuten auringon ampumiseen.
Musiikki: Tuomo Puranen
//
EVERGREEN
A bush-cricket wandering endlessly on a cliff, a leaf dancing in the wind. Insights, coincidences, surprises provided by nature. But also frustration, impatience, and powerlessness against the inevitable and unstoppable cycle of nature.
Evergreen, refers in botanical terms to a plant that stays green all year round. The use of the term has expanded to be used when a thing is considered timeless. In the video series Evergreen Mi Duncker has captured the verdant summer in an endless loop, going on forever.
Filmed in the outer archipelago, the videos show nature through small details. Details, that only reveals themselves to those who have time to stop and wait, and let nature show itself. All four works are performative; from the nearly hysterical dance of a lonely leaf to the almost exaggerated acts by a human being.
Except for the subject, the videos also share a similar strange, charged atmosphere. Like the place, seemingly idyllic and peaceful, would hide a dark secret never fully revealed to an outsider. As often in nature, the viewer is faced with an anticipatory, surreal feeling that anything can happen. This emotion is strengthened by the music and background sounds entangled to it. Evergreen, timeless music.
The four works seem almost to make a set of contrasting pairs. On the one hand the works show nature, sizzling with life, persistently carrying on in its own pace despite of what happens around or who is watching. On the other hand the works show a human being and her contradictory and complicated relationship to the surrounding nature, resulting in simple joy, as with the playing with driftwood or in even desperate acts, like shooting the sun.
Music by Tuomo Puranen.
- - -
